Siitä lähtien, kun Venäjä aloitti helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, Kreml on asettanut yhä uusia ”punaisia linjoja”, joiden avulla se on lietsonut läntisten johtajien pelkoja sodan eskaloitumisesta ja pyrkinyt siten rajoittamaan Ukrainan saamaa kansainvälistä tukea.
– Kun huomio on keskittynyt Venäjän esittämiin varoituksiin, lännen omista punaisista linjoista ei ole käyty keskustelua juuri lainkaan, turvallisuuspolitiikan tutkija Mykola Bielieskov sanoo Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Koska keskustelu on loistanut poissaolollaan, länneltä hänen mukaansa puuttuu yhteinen näkemys siitä, millaiset skenaariot antaisivat aiheen Ukrainalle annettavan avun merkittävään lisäämiseen tai viime kädessä jopa suoraan sotilaalliseen väliintuloon.
Välttääkseen vastakkainasettelun kärjistämistä länsimaiden johtajat ovat lähinnä tyytyneet toistelemaan, että Venäjä ei saa voittaa ja että Ukrainaa on tuettava niin kauan kuin se on tarpeen, Ukrainan kansallisessa strategisen tutkimuksen instituutissa työskentelevä Bielieskov toteaa.
Luvattua sotilaallista apua Ukrainalle on toimitettu huomattavin viivein ja usein vasta silloin, kun tilanne rintamalla on katsottu kriittiseksi.
– Tämä reaktiivinen lähestymistapa asettaa lännen hyvin epäedulliseen asemaan ja jättää eskalaatioaloitteen Venäjälle, jolloin Kreml voi määritellä koko sodankäynnin ehdot. Vaikka Venäjä voi esimerkiksi mielin määrin iskeä siviilikohteisiin eri puolilla Ukrainaa, Venäjän oma alue pysyy turvallisena Vladimir Putinin joukoille, koska riskejä kaihtava länsi rajoittaa Ukrainan edellytyksiä puolustaa itseään, hän painottaa.
Vaikka Venäjän asettamat punaiset linjat ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen tyhjäksi uhkailuksi, Bielieskov pitää selvänä, että ne ovat onnistuneet muovaamaan länsimaiden reaktioita sotaan.
– Asettamalla rajoja lännen Ukrainalle antamalle sotilasavulle Moskova on kylvänyt epävarmuutta Kiovan liittolaisten keskuuteen. Tämä on epäilemättä sekä hidastanut asevirtaa Ukrainaan että rajoittanut Ukrainan armeijan edellytyksiä hyödyntää saamiaan aseita, Bielieskov sanoo.
Hän pitää olennaisen tärkeänä, että punaisten linjojen asettaminen ei jää yksipuoliseksi, sillä Kremlin pitäminen epävarmuudessa latomalla pöytään lännen omat uhkaukset voisi parhaimmillaan tuottaa merkittävää hyötyä.
– Kuten presidentti Emmanuel Macron on huomauttanut, ei ole strategisesti järkevää kertoa Venäjälle etukäteen, mitä länsi on valmis tekemään ja mitä ei, hän toteaa.
– Läntiset johtajat voisivat sen sijaan asettaa useita punaisia linjoja, joiden ylittämisellä olisi vakavat seuraukset. Ne voisivat olla maantieteellisiä Ukrainan etelärannikon ja suurkaupunkien suojelemiseksi tai niillä voitaisiin rajoittaa iskuja siviilikohteisiin, kuten Ukrainan energiaverkkoon tai peruspalveluihin. Niitä voitaisiin kohdistaa myös törkeisiin sotarikoksiin, kuten ukrainalaisten lasten jatkuviin massakyydityksiin, Bielieskov esittää.
– Asettamalla omia punaisia linjojaan läntiset johtajat voisivat kaapata aloitteen ainakin osittain takaisin itselleen ja luoda venäläisten mieliin epävarmuutta, joka vaikeuttaisi Putinin sotatoimia. Jos Moskova ei voisi enää luottaa siihen, että länsi pelkää eskalaatiota, sehän olisi vain Ukrainan edun mukaista.
