Suomessa on käynnissä voimakas sisäinen muuttoliike, joka ohjaa nuoria pienistä kunnista suurempiin kaupunkeihin. Myös maahanmuuttajat siirtyvät Suomen sisällä samaan suuntaan: kohti isompia kaupunkeja.
Tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia pienemmille paikkakunnille, jotka kamppailevat väestön vähenemisen ja elinvoiman säilyttämisen kanssa.
Jokainen kunta taistelee elääkseen, mutta yksi asia on fakta: Kaikki kunnat eivät voi olla muuttovoittokuntia.
Osa kunnista joutuu siis väistämättä tyytymään hitaaseen ja hallittuun alasajoon. On pakko keksiä ratkaisuja: osa yhdistyy muiden kuntien kanssa, osa leikkaa palveluita ja osa velkaantuu entisestään. Palvelut heikkenevät näissä kunnissa, haluttiinpa sitä tai ei.
Voiko valtio tekohengittää kuntia?
Jotkut vaativat valtiovaltaa apuun. Virastoja täytyisi kuulemma siirtää maakuntiin, ja rahaa pitäisi jakaa muuttotappiokuntiin.
Ajatuksena on, että jos olisi enemmän työpaikkoja, se automaattisesti lisäisi myös asukkaita. Tämä ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista.
Syyskuun lopussa Mikkeli juhli sitä, että Naton alaesikunta tulee Savoon. Voin kuitenkin kertoa, että ilo on lyhyt. Moni nimittäin työskentelee jo nyt maavoimien esikunnassa Mikkelissä etänä ja viettää työpaikkakunnalla vain arkipäivät itsemurhayksiössä, kuten Pekka Toveri (kok.) taannoin luonnehti.
Kuntaan tuleva iso organisaatio tai uusi yritys ei siis välttämättä tarkoita uusia asukkaita tai veronmaksajia.
Vaikka ihmisiä yritetään siirtää muuttotappiokuntiin työn perässä, he eivät tee sitä. Perheet haluavat asua elinvoimaisissa paikoissa eivätkä siellä, missä tarvitaan tekohengitystä.
Suurten kaupunkien kylkikunnat ovat voittajia
Elinvoima ei kuitenkaan tarkoita pelkästään kaupungin suurta kokoa. Hyvä vetovoima näyttäisi olevan myös isojen kasvukeskusten naapurikunnilla. Niissä on halvemmat asunnot ja rauhallisemmat koulut – ja silti isoon kaupunkiin pääsee vartissa.
Tampereen vieressä on kasvanut muun muassa Pirkkala, ja Uudellamaalla kasvua on ollut kehyskunnissa yleisesti. Konsulttiyritys WSP:n mukaan kasvajia ovat myös Turun seudulla Lieto, Raisio ja Kaarina; Oulun vieressä Kempele; Jyväskylän naapurissa Muurame; Lahden kyljessä Hollola ja Kuopion lähellä Siilinjärvi.
Haluammeko pitää koko Suomen asuttuna?
Monesti kuulee sen kysymyksen, haluammeko pitää koko Suomen asuttuna.
Tämä on kuitenkin väärä lähtökohta. Kyse ei nimittäin ole halusta vaan kyvystä. Oikea kysymys siis kuuluu toisin: pystymmekö pitämään koko Suomen asuttuna?
Emme valitettavasti pysty. Meillä ei ikävä kyllä ole mitään mahdollisuuksia pitää koko Suomea asuttuna. Kasvu on mahdollista vain isoissa kaupungeissa ja niiden naapurikunnissa, kunhan liikenneyhteydet lähikaupunkiin pelaavat.
Jos kunnasta on lähimmälle moottoritien rampille tai juna-asemalle yli vartin matka, se on tuomittu hiipumaan.
Valtion ja muuttotappiokuntien on valmistauduttava siihen, että tietyt palvelut ja infrastruktuuri joudutaan ajamaan alas hallitusti. Miten toimitaan, kun kiinteistöjen hinta romahtaa useissa maakunnissa? Miten palveluita koskeva lainsäädäntö muuttuu, kun palveluita ei enää pysty tuottamaan kaikille alueille nykyisessä muodossa?
Kaikki kunnat eivät voi olla muuttovoittokuntia.
