Kun Tallinnassa asunut Juri Gitshko, 50, lähti maaliskuussa 1992 Virosta Moskovaan, hänellä ei ollut aavistustakaan matkansa lopullisesta päämäärästä ja pituudesta.

Virolainen Postimees -lehti kertoo miehen uskomattoman tarinan.

Neuvostoliiton miehitys Virossa oli juuri päättynyt. Gitshko on Viroon neuvostoaikoina syntynyt venäläinen.

– Minulla oli ystävä, joka palveli Tallinnassa Neuvostoliiton armeijan rakennuspataljoonassa. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro itsenäistyi, ystäväni sai asunnon Moskovasta. Hän kutsui minut muuttoavuksi.

Gitshko oli juuri valmistunut koulusta ja oli vailla työpaikkaa. Hän päätti auttaa ystäväänsä. Kun muutto oli tehty, ystävä ehdotti Gitshkolle matkaa Kirgisiaan. Siellä oli kesäpaikka.

He suuntasivat Keski-Aasiaan, mutta kesän aikana parivaljakon välit viilenivät.

– Jossain vaiheessa hän häipyi ja jätti minut yksin sinne. Hän juoksi karkuun. Jäin vieraaseen maahan täysin yksin, Gitshko muistelee yli 30 vuoden takaisia hetkiä.

Tilanne oli tukala ja kaiken huipuksi Gitshko kadotti myös passinsa.

Venäjälle hän oli matkustanut Neuvostoliiton sisäisellä passilla. Elettiin  murroskautta. Tuolloin juuri itsenäistynyt Viro ei vielä myöntänyt passeja venäläisille, joilla oli Neuvostoliiton passit.

Gitshko oli pattitilanteessa vieraassa maassa.

Työtä ruokapalkalla

Tallinnalaismies päätti suunnata Ysyk-Kölin alueelle, joka sijaitsee Kirgisian itäosissa. Lopulta paikallinen paimen tarjosi Gitshkolle työtä ruokaa vastaan. Hänestä tuli orja.

– Isäntäni lupasi auttaa minua asiakirjojen kanssa. Kävi kuitenkin ilmi, että hänelle oli hyödyllisempää olla auttamatta minua ja pitää minut siten, etten pääse sieltä mihinkään ja tekisin vain töitä leipää vastaan. Minulla ei ollut vaihtoehtoa. Näin päivät muuttuivat kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi, näin minun asiakirjaton elämäni kului, mies toteaa orjavuosistaan.

Lopulta hän tutustui paikallisiin, jotka tarjoutuivat auttamaan. Glitshko onnistui pääsemään pois kirgisialaisen maanviljelijän luota.

Kirgisiasta hän ei ole kuitenkaan päässyt pois.

– Mihin menisin näin, ilman asiakirjoja? Jopa junalippujen ostamiseen tarvitsee asiakirjan, hän toteaa.

Hän on elänyt viimeiset pari vuotta tekemällä hanttihommia.

Yhteys Viroon

Gitshko sai tämän vuoden alussa yhteyden Kirgisian oikeusasiamieheen, joka järjesti miehelle videopuhelun Viron suurlähetystön kanssa.

– Joku nainen suurlähetystä puhui kanssani tulkin välityksellä. Kerroin hänelle tilanteeni ja hän tuntui kiinnostuneen siitä. Hän esitti paljon kysymyksiä. Lopulta hän sanoi, että Viron poliisi ei jätä minua pulaan. Hän lupasi ottaa yhteyttä. Videopuhelu oli huhtikuun lopussa, mutta toistaiseksi he eivät ole olleet yhteydessä minuun, Gitshko kertoo.

Viron ulkoministeriöstä kerrotaan Postimees -lehdelle, että he ovat tietoisia tapauksesta, koska mies on hakenut Viron suurlähetystöstä syntymätodistusta.

– Henkilö on valitettavasti elänyt suurimman osan elämästään ilman asiakirjoja, joten ulkoministeriö ei ole pystynyt todentamaan henkilöllisyyttä. Olemme käynnistäneet poliisi- ja rajavartiolaitoksen kanssa yhteistyön henkilöllisyyden tarkistamiseksi, mikä on vielä kesken, ministeriöstä kommentoidaan.