Monet Keski-Euroopan maat ovat onnistuneet irtautumaan Venäjän maakaasusta ennakkoarvioita nopeammin, vaikka hintalappu on noussut kovaksi.
Ongelma oli akuutein keväällä 2022, jolloin Kreml katkaisi kaasutoimitukset Nord Stream- ja Jamal-Eurooppa-putkissa. Rannikkovaltiot rakensivat nopeaan tahtiin satamakapasiteettia, jolla nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä pystyttiin tuomaan uusien sopimusten nojalla Yhdysvalloista ja muista maista.
Vuonna 2023 Venäjältä tuotiin enää kahdeksan prosenttia Euroopan unionin käyttämästä energiasta. Osuus oli vielä vuonna 2021 yli 40 prosenttia.
Maakaasua on tuotu tasaiseen tahtiin Ukrainan, Turkin ja muiden maiden kautta kulkevista putkista. Niille on tarvetta erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Politicon mukaan Itävalta ja Slovakia ovat edelleen riippuvaisia Ukrainan kautta toimitettavasta maakaasusta. Unkari tarvitsee myös Kremlin energiaa, mutta hankkii sitä muista lähteistä.
Sotatoimista huolimatta kaasu on virrannut Ukrainan halki vanhan sopimuksen nojalla, joka on raukeamassa vuoden lopulla. Tämä lisää talvikauden epävarmuutta, vaikka vaihtoehtoisia reittejä on jo haettu muun muassa Turkista. Unkari voisi halutessaan ostaa venäläistä maakaasua Serbian kautta.
Ukraina on kieltäytynyt neuvottelemasta uudesta sopimuksesta suoraan Venäjän kanssa, mutta sopimukset voivat mahdollisesti siirtyä jatkossa Azerbaidzanin harteille. Maan oma tuotantokapasiteetti ei riitä Euroopan tarpeisiin, joten sen kautta käytännössä myytäisiin venäläistä kaasua.
Jos Ukraina-putken toimitukset katkeavat kokonaan, voisivat vaikutukset tuntua koko EU:n alueella. Rystad Energy -tutkimusyhtiön analyytikko Christop Halser sanoo, että kapasiteetti ei olisi ongelma Itävallan, Slovakian ja Unkarin kannalta. Maakaasua ja LNG:tä voitaisiin ohjata maihin uusia reittejä pitkin, mutta sopimukset olisivat väistämättä aiempaa kalliimpia.
– Eurooppa oli niin riippuvainen Venäjän maakaasutoimituksista, koska se oli halpaa, Brookings Institution -ajatushautomon energia-asiantuntija Samantha Gross toteaa.