Eduskunnan toinen varapuhemies, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) katsoo, että työelämän osaajapulan ratkaisemisessa on huolehdittava eri alojen vetovoimasta ja pitovoimasta. Tarvitaan koulutusta, houkuttelevuutta, rekrytointiosaamista sekä työelämän joustoja.
– Osaajapulaan ei ole yhtä ratkaisua, koska pulan syyt ovat eri työpaikoissa erilaisia, joten tarvitaan erilaisia toimialakohtaisia ratkaisuja, Filatov sanoo tiedotteessa.
Hän huomauttaa, että osassa tehtäviä pula on osaajista, mutta tätä ei ratkaista koulutuksella, jos alan koulutukseen ei hakeuduta.
– Omalla alueellani avattiin sairaanhoitajan koulutusohjelma, johon tuli alle 20 hakijaa. Kun ohjelmaa muokattiin siten, että sen pystyi aloittamaan englanninkielisenä, hakijoita oli yli 2 200.
Oleellista on, että koulutuksen aikana tarjotaan vahvaa kielikoulutusta ja se voitaisiin päättää suomenkieliseen opetukseen.
– Osassa tehtäviä voi haastavaa olla taas työn laatu, jolloin on kehitettävä esimerkiksi työn organisointia, työaikajärjestelyjä ja työhyvinvointia. Nyt jumpataan työntekijöitä työhön sopiviksi, mutta entä jos jumpattaisiinkin työpaikkoja tekijöille sopiviksi, Filatov pohtii.
– Esimerkiksi Lapissa matkailualan työpaikkojen kasvua jarrutti paikallisten haluttomuus toimia alalla, mutta yritykset jalkautuivat kouluihin houkuttelemaan nuoria alalle. Työn kausiluontoisuutta taklattiin puolestaan koulutuksella, joka mahdollisti talvella palvelualalla toimimisen ja kesällä korjausrakentamisen.
Filatov on huolestunut valtiovarainministeriön ennusteesta, jonka mukaan työperäinen maahanmuutto Suomeen jopa puolittuu.
– Tulevaisuudessakin hyvinvoivassa Suomessa ei ole sijaa rasismille eikä syrjinnälle. On pidettävä huolta, että maassa olevat tuntevat itsensä tervetulleiksi, sillä A-luokan osaaja ei tule Suomeen B-luokan kansalaiseksi.
– Tiettyjen osaajien maahantuloa helpotetaan, mutta puolison pääsy työmarkkinoille on vaikeampaa. Olisi luotava verkosto, jossa puolisoiden tueksi tulisivat kunnalliset työvoimapalvelut, jotka auttaisivat nopeasti kielikoulutukseen ja opastaisivat työnhakuasioissa.
Hänen mielestään kansainvälisen rekrytoinnin ei pitäisi olla yksittäisten työvoiman tarvitsijoiden kuten hyvinvointialueiden kontolla, vaan tarvittaisiin valtiovallan, kouluttajien ja työllistäjien yhteistyötä, jotta virheet voitaisiin välttää. Myös koulutusvienti pitäisi sitoa nykyistä tiiviimmin kansainväliseen rekrytointiin.
– Kilpailu osaajista tiivistyy ja meidän on koko ajan tehtävä paremmin, jotta pysymme edes paikallamme.
