Ajatuspaja Toivon vasta julkaistun kyselyn mukaan suomalaisista 82 prosenttia kokee maamme Nato-jäsenyyden lisänneen turvallisuudentunnetta.
Yli 70-vuotiaiden vastaajien joukossa myönteisesti vastasi 90 prosenttia. Nato-myönteisimpiä ovat odotetusti kokoomuksen kannattajat, mutta myös vasemmistoliiton kannattajista enemmistö eli 64 prosenttia vastasi Naton lisänneen turvallisuudentunnetta.
Suhtautuminen Natoon on hyvin erilaista verrattuna pitkään vallalla olleeseen varovaiseen ja epävarmaan optio-ajatteluun, joka vallitsi aina kevääseen 2022 saakka. Vielä 2021 syksyllä kolmannes suomalaista ei osannut sanoa kantaansa Suomen Nato-jäsenyyteen, mikä selviää esimerkiksi EVAn kyselystä.
Nato-myönteisyyden lisäksi merkillepantavaa onkin se, että varsin selvä enemmistö suomalaisista pystyy ja haluaa ottaa kantaa Natoon liittyen. Tämän huomion toi esiin Hybridikeskuksen johtaja Teija Tiilikainen Ajatuspaja Toivon viime viikon turvallisuusteemaisessa tilaisuudessa. Tiilikaisen mukaan EOS-vastaajien vähäinen osuus on merkittävä muutos aiempaan.
Naton jäsenyysprosessiin liittyen on VTM Elina Riutta tutkinut pro gradussaan kevään 2022 eduskuntakeskustelua. Riutta on selvittänyt, millaisin argumentein kansanedustajat Nato-jäsenyyttä tuolloin puolustivat ja kritisoivat. Jälkimmäisten kääntyessä kevään mittaan myönteisemmälle kannalle. Kantojen muuttuminen kytkeytyi selvästi kansalaiskyselyistä saataviin tuloksiin.
Kansalaisten näkemyksiä Natoon otettiin selvästi päätöksenteossa huomioon kevään 2022 aikana. Tuskin jäsenyytemme olisi edistynyt niin ripeästi ilman kansalaiskyselyjen antamaa selvää viestiä kannanmuutoksesta.
Suomalainen päätöksentekokoneisto osoitti tuolloin toimintakykynsä. Kirjata voidaan myös gallupien merkitys kansakunnan suunnannäyttäjänä tai ainakin yleisen mielipiteen esiintuojana ja yhtenä muutosajurina.
Toki kyselyt voivat myös harhaanjohtaa päätöksentekoa. Varsinkin, jos kysymyksenasettelut ovat tarkoitushakuisia tai jos tuloksista ei ole havaittavissa laajempaa trendiä, vaan ne ovat ennemminkin pistemäisiä yrityksiä muovata politiikan agendaa.
Kuukausittain laadittavia puoluekannatusmittauksia usein ylianalysoidaan marginaalisten muutosten pohjalta, koska ne tarjoavat numeerisen alustan kommentoida edellisten viikkojen poliittisia käänteitä. Puoluekannatuksia tulisikin seurata ennemmin pitkän aikavälin trendeinä kuin tulkinnanvaraisina case by case -ilmapuntareina.
Sen sijaan kyselyt, jotka auttavat selvittämään kansalaismielipidettä ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin, voivat toimia moottorina laajemmassa kontekstina nostaen tiettyjä teemoja julkiseen keskusteluun ja vahvistaen myös päätöksentekijöiden kykyä viedä asioita eteenpäin.
Jos en osaa vastata -vastauksia on paljon, tulisi päättäjien ja median pyrkiä lisäämään informaatiota käynnissä olevista muutoksista.
Nato-kyselyistä kannattaakin ammentaa oppia muihinkin teemoihin.
Esimerkiksi työmarkkinoiden uudistamisessa olisi hyvä ottaa esiin vahvojen etujärjestöjen rinnalle laajempi kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan näkökulma. Tunnistetaanko nykyisen työlainsäädännön vaikutukset, ongelmat ja muutostarpeet vai tarvitaanko kannanmuodostukseen lisää keskustelua ja informaatiota?
Kansalaismielipiteen mittaaminen antaa evästyksiä myös muutosviestintään. Muutoksissa onnistuminen edellyttää kansalaisten sitoutumista. Näin kävi Nato-jäsenyyden osalta ja siksi nyt valtaosa suomalaisista kokee Naton parantaneen heidän turvallisuudentunnettaan.