Diktaattori Vladimir Putin esiintyi itsevarmasti lokakuun alussa itsekeksimänään ”jälleenyhdistymispäivänä”, jolloin juhlistetaan Ukrainan alueiden Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueiden liitosta Venäjään. Tosin Venäjä ei vieläkään hallitse näitä kaikkia itseensä ”liittämiä” alueita.
Venäjä-asiantuntija, professori Mark Galeotti arvioi The Sunday Timesin artikkelissaan, että Putinilla on aihetta itsevarmuuteen, vaikka tämä tyypilliseen tapaansa jättää monia ongelmia huomioimatta. Moskovassa ”ollaan selvästi huojentuneita siitä, että [Ukrainan] presidentti Volodymyr Zelenskyin hiljattainen Yhdysvaltain-vierailu näyttää olleen Ukrainalle pikemminkin pettymys”.
– Eräs brittidiplomaatti kuvaili Zelenskyin paljon kehuttua voitonsuunnitelmaa ”ostoslistaksi” eikä strategiaksi. Vaikka amerikkalaiset lähettivät hänet kotiin lupauksella antaa vielä 2,4 miljardia dollaria apua, ei hän saanut lupaa käyttää pitkän kantaman ohjuksia venäläiskohteita vastaan puhumattamaan tulevan avun takeista tai Nato-jäsenyydestä, joita hän yritti saavuttaa.
Venäjä pyrkii lietsomaan toivottomuutta länsimaissa
Galeottin mukaan Euroopan tuki Ukrainalle on epävarmempaa kuin vuoden alussa.
– Ukrainan tukemista vastustavat populistiset puolueet näyttävät olevan Saksan AfD:n, Marine Le Penin Kansallisen liittouman ja Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) menestyksen myötä nousussa.
Samaten Viktor Orbánin muodostama Patriootit Euroopan puolesta- parlamenttiryhmä on nyt Euroopan parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä.
– Vielä vakavampia ovat vihjeet, että ei ainoastaan Saksa, vaan myös muut valtavirran hallitukset ovat huolimatta retoriikastaan alkaneet uskoa, että Kiovan tulee suostua jonkinlaiseen ”maata rauhasta”- diiliin, Eräs saksalaisvirkamies, joka on yksityisesti arvostellut hallituksensa epäröintiä Ukrainan tukemisessa, tunnusti viime viime viikolla: ”Tuntuu, että sota on päätynyt pattitilanteeseen ja me emme voi siitä maksaa ikuisesti. [Kiovan] tulee muuttua realistisemmaksi odotuksissaan
Galeotti huomauttaa erään Putinin hallintoa lähellä olevan venäläisakateemikon todenneen, että ”jos emme voi voittaa taistelukentällä, voimme auttaa ukrainalaisia häviämään” tuottamalla kitkaa Ukrainan ja sen liittolaisten välille sekä lietsomalla toivottomuutta Euroopassa.
Venäjä toivoo Yhdysvaltojen sisäpoliittisten riitojen jatkuvan
Professorin mukaan Moskovassa epäillään pystyisikö Donald Trump sen kipeästi kaipaaman välirauhan Ukrainassa.
– Kreml-mielinen iltapäivälehti Moskovski Komsomolets julkaisi hiljattain kolumnin otsikolla ”Trump-sedän tarinat: Lupaukset ’nopeasta rauhasta Ukrainaan’ ovat täysin arvottomia.
Galeottin arvion mukaan Venäjällä pidetään ”parhaana mahdollisuutena ’ylihäirikön’ [engl. disruptor-in-chief] paluuta”.
– Mutta vaikka Kamala Harris tulisikin valituksi, toivoo Moskova tämän vastustajien aloittavan heti vaalivilppisyytökset ja tekevän kaikkensa tämän politiikan estämiseksi, huomauttaa Galeotti.
”Pokrovskin valtauksen jälkeen Venäjän hyökkäys ehtyy”
Professori arvioi, että Putin on yksinkertaisesti päättänyt olla nielemättä Ukrainan syöttiä Kurskissa, eikä anna sen viedä hänen huomiotaan koko Donbasin valtaamisesta. Venäläiset lopulta saivatkin kahden ja puolen vuoden jälkeen vallattua Vuhledarin 2. lokakuuta.
– Strateginen maantie- ja rautatieristeys Pokrovsk saattaa kaatua tänä syksynä. Se on hidasta ja veristä jauhamista, jonka aikana venäläiset menettävät yli tuhat miestä päivässä, mutta he ylläpitävät vauhtiaan [momentum].
Hän arvioi Venäjän hyökkäyksen saavuttavan lakipisteensä Donbasissa ”todennäköisesti sitten, kun Pokrovsk kaatuu”.
”Putin lykkää jälleen ongelmia myöhemmäksi”
Professori huomauttaa, että koko ajan on ollut tiedossa Venäjällä olevan tänä vuonna etu Ukrainaan nähden ammusten ja miesvoiman osalta.
– Ukrainan piti vuoden 2023 vastahyökkäyksen jälkeen koota ja täydentää joukkojaan. Venäjän ammentama tuki Iranin ja Pohjois-Korean varastoista antoi lisäedun. Eräs ukrainalaisupseeri sanoi minulle, että hänen mielestään pääuutinen ei ole se, mitä Venäjä tänä vuonna saavutti, vaan se, ettei se saavuttanut enempää.
Sen sijaan vuosi 2025 tulee olemaan Venäjälle vaikea, arvioi Galeotti. Ukraina on nyt saanut koko ajan uusia aseita, varusteita, kalustoa ja ammuksia lännestä. Se myös muodostaa uusia prikaateja, joilla lähteä uuteen vastahyökkäykseen.
Venäjän neuvostoaikainen kalusto ehtyy eikä sen uusi tuotanto riitä korvaamaan menetyksiä. Ainakin toistaiseksi Putin myös välttämään viimeiseen asti uutta liikekannallepanoa. Vankileirit on jo ammennettu tyhjiksi eikä viisi kertaa maan keskipalkkaa suuremmilla palkkalupauksilla saatu värvättyä miehiä kuin hetkellisesti.
– Tällä hetkellä Putin ei ole tehnyt riittävästi, jotta voitto olisi näkyvissä, mutta hän on tehnyt riittävästi salliakseen itselleen – tapojensa mukaisesti – lykätä myöhemmäksi vaikeita päätöksiä
Venäjän talous on ensi vuonna ongelmissa
Galeottin mukaan ensi vuonna Ukraina saa todennäköisesti luvan käyttää pitkän kantaman ohjuksia Venäjän alueella. Ukraina on myös hävittänyt paljon Venäjän ammusvarantoja, minkä myötä aiemman yhtä ukrainalaiskranaattia kohden Venäjällä on käytettävissään aiemman kahdeksan sijaan kolme.
Sen sijaan venäläistaloustietelijäkin on arvioinut vuoden 2025 olevan ratkaiseva piste, jolloin Venäjän sotatalouden tasapaino murtuu. Venäjän ensi vuoden budjetissa 40 prosenttia menee sotilas- ja turvallisuusmenoihin. Lisäksi sen tulee maksaa jotenkin saamastaan tuesta Iranille, Kiinalle ja Pohjois-Korealle.
– Työmarkkinat ovat ylirasittuneet. Työttömyys on historiallisen alhaisella tasolla. Se tarkoittaa, ettei teollisuudella ole laajenemistilaa ja palkat nousevat, koska työnantajat kilpailevat vähäisistä työntekijöistä. Jopa sotateollisuudessa, jossa tehtaat toimivat ympärivuorokautisesti ja maksavat kolmen tai neljän keskipalkan verran, on täyttämättä 90 000 työpaikkaa. Poliisikunnasta puuttuu kolmannes ja rikollisuus lisääntyy, mainitsee Galeotti esimerkkeinä.
Professori huomauttaa, että tällä hetkellä Putin pelaa aikaa vastaan ja panostaa siihen, että ”hän kykenee pakottamaan jonkinlaisen rauhan omilla ehdoillaan ennen kuin hänen järjestelmäänsä kohdistuvat paineet kasvavat liian suuriksi”.
