Eri tieteenalojen suomalaiset huippututkijat estävät yhdessä hiipivän pandemian etenemistä, Suomen akatemia kertoo tiedotteessa. Se tarkoittaa mikrobilääkeresistenssiä eli mikrobien vastustuskykyä lääkkeille, lähinnä antibiooteille.
Lääkeresistenssi on ihmisen itselleen aiheuttama ongelma, ja siksi yhteiskuntatieteellinen näkökulma painottuu Suomen monitieteisen mikrobilääkeresistenssitutkimuksen FIMAR-huippuyksikön tutkimuksessa. Huippuyksikkö on Suomen akatemian rahoittama.
Ympäristöllä on merkittävä rooli sekä antibioottiresistenssin leviämisessä että evoluutiossa.
– Jos vesihuolto ja sanitaatio ovat huonosti hoidettuja, niistä tulee tartuntatautiongelmia ja siten myös antibioottiresistenssin ongelmia. Tutkimusten mukaan myös korruptiotilanteen ja antibioottiresistenssin välillä on selvä korrelaatio. Yksi esimerkki siitä ovat lääkärien ja eläinlääkärien lääketehtailta saamat palkkiot, jos he määräävät tai myyvät niiden valmistamia antibiootteja. Suomessa tällaista käytäntöä ei onneksi ole, kertoo huippuyksikön johtaja, ympäristömikrobiologian professori Marko Virta Helsingin yliopistosta.
Helsingin yliopiston sosiologian professori Salla Sariola vetää FIMARin yhteiskuntatieteellistä ryhmää.
– Me tunnistamme olosuhteet, joissa ympäristömikrobit leviävät taudinaiheuttajina. Nämä olosuhteet ovat yleensä ihmisen aiheuttamia. Tässä tutkimus kääntyy yhteiskunnalliseksi. Tekijät ja olosuhteet ovat niin hirveän moninaisia, että resistenssiin ei ole yhtä ratkaisua. Meillä ei ole aikaa odotella, että maailman kehitystaso nousisi siihen pisteeseen, että resistenssi ei leviäisi ympäristössä.
Pohjoismaissa antibioottiresistenssiä on hyvin vähän. Se on kehittyvien maiden ongelma ja myös niiden maiden, joissa antibiootteja valmistetaan. Siksi huippuyksikön tutkimuskohteet ovat tällaisissa maissa, kuten esimerkiksi Beninissä ja Indonesiassa.
Bioinformatiikan professori Ville Mustonen Helsingin yliopistosta vastaa eri puolilta maailmaa kerättyjen aineistojen analysoinnista. Hänen ryhmänsä tutkimus pohjautuu evoluutioteorian hyödyntämiseen.
– Evoluutioteorian avulla voidaan mallintaa resistenttimutanttien syntymiä sekä leviämistä ja siten ymmärtää lääkkeiden ja muiden toimintamallien, kuten esimerkiksi hygienian optimaalista käyttöä. Tavoitteena on, että haluttu terapiavaste toteutuu, mutta samalla resistenssin riskiä minimoidaan.
Analysoinnissa kehitetään omia työkaluja, jotka hyödyntävät evoluutioteoriaa ja koneoppimismenetelmiä. Mustosen ryhmä käyttää laajasti myös bioinformatiikan nopeasti kehittyviä algoritmeja sekä ohjelmia, joita eri ryhmät ja tutkimusorganisaatiot ovat kehittäneet ympäri maailmaa.
Helsingin yliopiston infektiosairauksien professori Anu Kantele ryhmineen tutkii antibioottiresistenssin esiintymistä ihmisellä, ihmisyhteisöissä köyhissä maissa ja sairaaloissa sekä resistenssin maailmanlaajuista leviämistä matkailijoiden mukana. Ryhmä tutkii resistenssin leviämistä myös suoliston mikrobiston tasolla: se selvittää, milloin ja miten resistentit bakteerit asettuvat suolistoon. Avainkysymys on, miten niiden leviämistä voisi ehkäistä.
Biologian, evoluution ja mikrobielokogian professori Teppo Hiltunen Turun yliopistosta tutkii puolestaan ekoevoluution dynamiikkaa mikrobilääkeresistenssissä. Ryhmä tekee pitkäkestoisia evoluutiokokeita, joissa tarkkaillaan antibioottiresistenssin syntyä yhteisöissä tuhansien sukupolvien aikana.
Suomen akatemian tutkimuksen huippuyksiköt kuuluvat oman tieteenalansa kansainväliseen kärkeen. Huippuyksiköiden laajat tutkimuskokonaisuudet uudistavat tutkimusta, kehittävät luovia tutkimusympäristöjä ja innovaatioita sekä kouluttavat uusia lahjakkaita tutkijoita suomalaiseen tutkimus- ja elinkeinoelämään. FIMAR-huippuyksikkö on mukana vuosien 2022–2029 ohjelmassa.
