Kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä (kok.) pohtii blogikirjoituksessaan, miten eduskuntatyötä voisi uudistaa.
Aalto-Setälä toteaa, että vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne valiokuntien puheenjohtajat, jotka sisältöerimielisyyksistä huolimatta hoitavat tehtävänsä erinomaisesti.
– Talossa on minusta silti ongelma.
– Mitähän tapahtuisi lainsäädännön laadukkuudelle ja hyvinvoinnille, jos työskentelytapojamme modernisoisi? Häiriökäyttäytymiseen puututtaisiin, teatraalisuudesta ja panettelusta luovuttaisiin, Aalto-Setälä jatkaa.
Hänen mielestään ajallista, taloudellista ja henkistä hukkaa on eduskunnassa paljon. Vastuu on jaettu niin moneen eri paikkaan, ettei sitä enää ole.
– Se ei ole päivystävän puhemiehen tai pääministerin vika, vaan systeemitason ongelma. Eduskunnassa vastuu ei kulje linjassa eikä matriiseissa, vaan johtamisjärjestelmä on kattilallinen jäähtynyttä spagettia.
– Makaronit menevät solmuun ja on vaikea irrottaa toisistaan. Parlamentaarisesti on rakennettu kaikenlaisia hallinnon tasoja, joilla valtaa ei ole mutta johtajatitteleitä kyllä, jotta joka puolueelle riittäisi.
– Eduskunnan puhemies ei voi vaihtaa epäpätevää valiokunnan puheenjohtajaa, vaan se kuuluu puolueen johdolle, joka saattaa käydä kiusaajalla kauppaa.
Aalto-Setälä toteaa, ettei ole aiemmin työskennellyt yhteisössä, jossa vastustus olisi institutionalisoitu.
– Puolet meistä edustajista laatii vuorollaan budjetteja ja lakeja, puolet yrittävät kaikin mahdollisin keinoin kaataa kulloisetkin vallanpitäjät. Voisiko oppositiopuolueita osallistaa enemmän? Nythän lain saa eteenpäin vain ollessaan hallitusvastuussa.
Aalto-Setälän mukaan valiokuntia on aivan liikaa. Hän kertoo itsellään olevan viisi valiokuntaa ja jaosta, joissa on läsnäolopakko. Kokoukset ovat kuitenkin usein päällekkäin. Yksi tai korkeintaan kaksi valiokuntaa yhdelle edustajalle hänen mielestään riittäisi.
– Pystyisikö tavan toimia erottamaan sisällöstä ja uudistumaan ammattimaisesti? Uskon, että pystyisi. Talossa olisi siihen paljon osaamista, monessakin puolueessa, Aalto-Setälä pohtii.
– Parhaat yhteisöt pystyvät tasapainottamaan tehokkuuden, luovuuden ja hyvinvoinnin tarpeet. Miksei niin voisi olla eduskunnassakin?
