Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministeriryhmä eli TP-UTVA kokoontui perjantaina ja keskusteli Turvallisuuskomitean valmistelemasta luonnoksesta valtioneuvoston periaatepäätöksenä annettavasta Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvataan kokonaisturvallisuuden toimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana.
Keskustelut eivät ole julkisia, mutta strategiahanke on. Sen toimikausi päättyy kuluvan vuoden lopussa.
Nykyinen, edelleen voimassa oleva valtioneuvoston periaatepäätöksenä annettu Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on vuodelta 2017. Toukokuussa 2021 silloinen hallitus päätti käynnistää strategian päivittämisen, mutta työ keskeytettiin useiksi kuukausiksi helmikuussa 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sekä myös keväällä 2023 eduskuntavaalien jälkeen siksi aikaa, kun Suomeen muodostettiin uusi hallitus ja hallitusohjelma luotiin.
Yhteensä 126 toimijaa ja organisaatiota antoi lausunnon strategian luonnoksesta. Näistä esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen-osasto ehdotti lausunnossaan, että vihapuheen ja rasismin sekä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset toimet tulisi sisällyttää strategiaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö puolestaan esitti lausunnossaan huolensa venäjän kielen opetukseen ja kulttuuripalveluihin kohdistuvista leikkauksista. Suomessa on noin 100 000 venäjänkielistä ihmistä, ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt joukosta monimuotoisemman.
– Samaan aikaan jo tähänastiset venäjänkielisen opetuksen, kirjastotoimen ja järjestötoiminnan rajut leikkaukset viestivät, että maassamme halutaan luoda juuri sellaisia jännitteitä, joita Venäjän hallitus naapurimailtaan toivoo, ja joihin se perustaa aggressiivisen retoriikkansa ja ulkopolitiikkansa ja joka on omiaan vahvistamaan hybriditoiminnan vaikutusta Suomessa, lausunnossa todetaan ja esitetään asiasta vakava huoli.
– Venäjän kielen opetukseen, venäjänkieliseen kirjastotoimintaan sekä venäjän kieleen ja venäläiseen kulttuuriin linkittyvään kansalaisyhteiskuntaan jo toimeenpannut tai päätetyt leikkaukset ovat kuitenkin viemässä kehitystä vaarallisesti polarisoivaan suuntaan, mikä tekee karhunpalveluksen myös suomalaisille turvallisuusintresseille.
Kieliryhmä oli jo ennen Ukrainan sotaa selvästi suurin vähemmistökieliryhmä ruotsinkielisten jälkeen. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kielen puhujien määrä Suomessa on kuitenkin yhä kasvanut hyvin voimakkaasti, sillä moni Ukrainasta tullut puhuu myös venäjää. Samaan aikaan kielen asemaa on liiton mukaan eri suunnista heikennetty näyttävämmin ja hiljaisemmin toimenpitein.
