Venäjän vähittäinen eteneminen useilla alueilla, erityisesti Itä-Ukrainassa, on everstiluutnantti Doug Livermoren mukaan kuluttanut merkittävästi Ukrainan puolustusta runsaat kaksi ja puoli vuotta jatkuneen täysimittaisen hyökkäyssodan aikana.
Ukrainan vaikeuksien ytimessä on hänen mukaansa jatkuva miehistöalivoima, jota entisestään pahentaisi pohjoiskorealaisten joukkojen liittyminen hyökkääjän rinnalle. Samaan aikaan useat länsimaat rajoittavat edelleen Ukrainalle toimittamiensa aseiden käyttöä ja epäröivät kehittyneimpien asejärjestelmiensä luovuttamista. Myös merkkejä kyllästymisestä pitkään jatkuneeseen sotaan näkyy yhä useammissa läntisissä pääkaupungeissa.
Rintamasotilaiden saatavuus on nousemassa jopa ratkaisevaan rooliin. Siinä sekä väkiluku että Kremlin kaiken aikaa häikäilemättömämmäksi käyvä rekrytointistrategia ja täydellinen välinpitämättömyys tappioista suosivat Venäjää, yhdysvaltalainen Livermore sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Doug Livermore on Pohjois-Carolinan osavaltion kansalliskaartin erikoisjoukkoesikunnan varakomentaja.
Vaikka Ukraina on saanut hyvin mittavaa sotilaallista apua länneltä, sille asetetut ehdot rajoittavat Livermoren mukaan olennaisesti edellytyksiä iskeä esimerkiksi Venäjän huoltolinjoihin, lentokenttiin ja komentorakenteisiin. Ukraina joutuu liian usein toimimaan vain omien rajojensa sisällä, kun hyökkääjä voi kaikessa rauhassa hyödyntää alueensa syvyyttä.
Tässä tilanteessa Ukrainan on hänen mukaansa välttämätöntä laajentaa asevelvollisuuden ikärajoja ja toimittava aiempaa määrätietoisemmin palvelusta ulkomailla pakoilevien asevelvollisuusikäisten miesten palauttamiseksi kotimaahan.
– Vaikka nykyisen linjan tarkoituksena on turvata kestävä teollinen työvoima ja Ukrainan väestönkasvu, sodan eksistentiaalinen luonne ja Venäjän huomattava etu väestömäärän suhteen edellyttävät uudenlaista ajattelua, Livermore sanoo.
Hän pitää tärkeänä myös länsimaiden aseiden käytölle asetettujen rajoitteiden mahdollisimman pikaista poistamista, mikä olisi omiaan kääntämään taistelukentän dynamiikan Ukrainan eduksi ja lisäämään Kremliin kohdistuvaa painetta.
Myös läntisten asevoimien Ukrainan armeijalle antamaa koulutustukea erityisesti kehittyneiden asejärjestelmien käytössä ja eri puolustushaarojen yhteisoperaatioissa on hänen mukaansa syytä entisestään laajentaa. Sama koskee reaaliaikaista tiedustelua, kybersodankäyntiä ja ilmatukea.
Lisäksi Livermore siirtäisi lisää Naton joukkoja ja kalustoa liittokunnan itäiselle sivustalle, jolla myös Suomi sijaitsee.
– Tällainen voimannäyttö rauhoittaisi Naton itäisiä jäsenmaita, jotka ovat edelleen alttiita Venäjän hybridisodankäynnille ja muille provokaatioille, hän toteaa.
– Ukrainan sota on edennyt kriittiseen vaiheeseen. Vieraiden joukkojen tulo Venäjän rinnalle ja lännen epäröinti ovat kallistaneet vaakaa Moskovan eduksi. Ilman merkittäviä muutoksia strategisessa lähestymistavassa Kiovan näkymät ovat yhä synkemmät. Kohdennetut muutokset voisivat vielä auttaa Ukrainaa tempaamaan aloitteen ja veisivät lähemmäs kestävää rauhaa, Livermore kiteyttää.
