Jokaisen yliopisto-opiskelijan on tahdostaan riippumatta pakko kuulua ylioppilaskuntaan ja maksaa sen vuosittainen jäsenmaksu. Pakkojäsenyys on ristiriidassa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa, sillä se loukkaa yhdistymisvapautta. Samalla pakkojäsenyys asettaa korkeakouluopiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan, koska ammattikorkeakouluissa ei opiskelijaliikkeen jäsenyyttä edellytetä. Lisäksi pakkojäsenyys tekee opiskelijoista politisoituneiden ylioppilaskuntien maksumiehiä.
Perustuslain 13. pykälän ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11. artikla suojaavat yhdistymisvapautta. Tämä vapaus sisältää myös negatiivisen oikeuden eli oikeuden olla kuulumatta yhdistyksiin. Yliopistossa opiskelevilla tätä vapautta ei kuitenkaan ole.
Perustuslakivaliokunta katsoi aiemmin, että Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden kohdalla yhdistymisvapautta voidaan rajoittaa, sillä ylioppilaskunnilla oli erityinen julkinen hallintotehtävä: vastuu opiskeluterveydenhuollon järjestämisestä sekä terveydenhoitomaksun keräämisestä.
Vuonna 2021 tehtiin lakimuutos, jonka myötä vastuu opiskelijoiden terveydenhoitopalveluista siirtyi Kelalle ja myös ammattikorkeakoulussa opiskelevat siirtyivät YTHS:n palvelujen piiriin.
Nyt ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien tehtävät ovat käytännössä samat, mutta yliopisto-opiskelijoilla on pakkojäsenyys, ammattikorkeakouluissa valinnanvapaus.
Tämä asettaa korkeakouluopiskelijat eriarvoiseen asemaan. Lukuisat oikeusoppineet ovatkin todenneet pakkojäsenyyden muuttuneen lakimuutoksen myötä perustuslain vastaiseksi.
Ylioppilaskunta saa itse määritellä jäsenmaksunsa suuruuden. Summa ei ole pieni. Esimerkiksi Tampereella maksettavaa on 65 euroa, Vaasassa jopa 75 euroa. Ylioppilaskunnilla ei ole kannustinta pitää jäsenmaksuansa alhaisena, koska se on maksettava, halusi tai ei.
Politisoituneet ylioppilaskunnat liputtavat jäsenikseen pakotettujen opiskelijoiden rahoilla sanomaa, johon kaikki opiskelijat eivät yhdy, mutta josta kaikkien on pakko maksaa.
Helsingissä ylioppilaskunta vaati taannoin Helsingin yliopistolta Israelin akateemista boikottia eli Israelin-vaihtojen ja tutkimushankkeiden katkaisemista kokonaan ja hyväksyi jäsenaloitteen, jossa väitettiin yliopiston osallistuvan “palestiinalaisten kansanmurhaan”.
Ei ole oikein, että jokaisen opiskelijan on pakko tukea tätä.
Ylioppilaskunnat tilittävät vuosittain jäsenmaksurahoista noin 800 000 euroa Suomen ylioppilaskuntien liitolle (SYL), jonka jäsenjärjestöjä kaikki Suomen 14 ylioppilaskunnat ovat.
SYL on väkevästi politisoitunut järjestö, joka ylioppilaskuntien tapaan ottaa kantaa paljon muuhunkin kuin opiskeluun ja opiskelijoihin liittyviin asioihin.
Linjapaperissaan SYL julistautuu feministiseksi järjestöksi, kertoo tavoitteekseen turpeen, öljyn, kivihiilen ja muiden fossiilisten energialähteiden käytön kiellon energiantuotannossa ja vaatii Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostoa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Ei ole oikein, että jokaisen opiskelijan on pakko maksaa tästä.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu seuraavaa: “Hallitus selvittää ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumista vastaamaan paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta.”
Katse kääntyy kohti hallitusta. Nyt on oikea aika viedä tämä kirjaus käytäntöön ja turvata opiskelijoiden perustuslailla suojattu yhdistymisvapaus. Luovutaan ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja annetaan opiskelijoille oikeus äänestää jaloillaan.
