Kaikissa suurissa sodissa lopputulosta ei määritä pelkästään osapuolten resurssit vaan myös tahtojen taistelu. Myytti Venäjän sotilaallisesta sitkeydestä, joka on levinnyt laajalti Venäjän lisäksi myös lännessä, perustuu pääasiassa Venäjän kokemuksiin kahdessa ”isänmaallisessa” sodassa, mutta pätee sotilasstrategi Ben Connablen mukaan jossain määrin edelleen. Sitkeys perustuu yhdistelmään traumaattista fatalismia ja messiaanista nationalismia.
Tämä yhdistelmä ei ole kuitenkaan toteutunut kaikissa Venäjän sodissa. Niissä 42 sodassa, jotka Venäjä on käynyt 1800-luvun alusta saakka, se on kärsinyt tappion eli ei ole saavuttanut tavoitteitaan kymmenessä, vaikka monessa niistä vastustaja oli resurssien puolesta selvästi heikompi.
Viimeisen 400 vuoden aikana noin 70 prosenttia Venäjän sodista oli monen rintaman sotia, merkittävimpinä rintamina Baltia, Puola, Mustanmeren alue ja Kaukasus ja vähemmän merkittävinä Keski-Aasia ja Kaukoitä. Suurinta osaa miehittämistään alueista Venäjä ei onnistunut pitämään, vaan menetti ne uudelleen 1900-luvun loppuun mennessä.
Neuvostoliiton romahdettua Venäjä on aloittanut 33 vuodessa kuusi sotaa. Sotien tiheys, keskimäärin yksi sota viiden ja puolen vuoden välein, vastaa 400 vuoden historiaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä.
Viisi näistä kuudesta sodasta – kolme Kaukasuksella ja kaksi Ukrainassa – on ollut raja-alueita koskevien sotien paluuta 1800- ja 1900-luvuilta tutuilla suunnilla. Historiassa Venäjä on voittanut ja hävinnyt tällaisia sotia melko tasapuolisesti.
Venäjän aloittamassa hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan on Venäjän häviämiin sotiin liittyviä piirteitä: Kreml on aliarvioinut vastustajan resurssipotentiaalin ja taistelutahdon. Se johtaa epäonnistumisiin taistelukentällä, jota seuraa kansalaisten pettymys valtion kykyihin ja sotakoneistoon. Pettymys edistää niin yhteiskunnan kuin valtion ja asevoimienkin demobilisaatiota.
Loppujen lopuksi Ukrainassa käynnissä olevan sodan lopputuloksen määrittelee Connablen mukaan kolmen tahdon – Venäjän, Ukrainan ja lännen – välinen suhde ja niiden mielikuvat toistensa taistelutahdosta.
