Varmasti monella on vielä mielessä SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen kohua herättänyt lausunto vuodelta 2010. Tällöin Jutta Urpilainen totesi, että maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut ja johtoajatuksen tulisi olla maassa maan tavoin. Lausunto herätti paljon kohua koska sen katsottiin olevan maahanmuuttajia syrjivä. Itsekin olin vielä tällöin kriittinen Jutan lausuntoa kohtaan.
Lausunnon pohjana oli se, että Jutta katsoi suomalaisen maahanmuuttopolitiikan epäonnistuneen. Hän katsoi maassa maan tavalla tarkoittavan muun muassa sitä, että maahanmuuttajat opiskelisivat suomen tai ruotsin kielen, jotta he pääsisivät osaksi yhteiskuntaa. Joka on oikeasti erittäin tärkeä vaatimus.
Nyt lähes 15 vuoden jälkeen itse voin todeta, että Jutta oli lausunnossaan oikeassa. Valitettavasti tällöin ja edelleen maahanmuutto on Suomessa säilynyt vahvasti ideologisena ja polarisoituna kysymyksenä. Voimakkaasti maahanmuuttoa puolustaen tai sitä vastustaen.
Ongelmaksi on muodostunut se, että maahanmuuton ongelmista ei voi puhua tällä hetkellä ongelmina. Ongelmia esiin nostamalla leimautuu helposti maahanmuuton vastustajaksi. Olisi tärkeää, että maahanmuutosta pystyisi puhumaan kuten mistä tahansa yhteiskunnallisesta asiasta. Koska jokaisessa asiassa on hyviä puolia ja ongelmia. Olisikin keskeistä että päästäisiin ratkaisuhakuiseen keskusteluun ja ongelmat saataisiin ratkaistua.
Keskustelun ja yhteiskunnan kannalta oleellista on se, että asiasta pystytään puhumaan asiana eikä sortuen minkään ihmisryhmän syyllistämiseen. Eli pitäisi aina pystyä puhumaan yksilöistä yksilöinä eikä ihmisryhminä. Koska jokaisessa ryhmässä on niitä jotka toimivat sääntöjä kunnioittaen ja niitä jotka niitä eivät yhdessä sovittuja sääntöjä kunnioita. Säännöllä tarkoitan lainsäädäntöä. Enkä pelkästään pykäliä vaan myös lakien henkeä. Haluan nostaa esiin että maassa tulee elää maassa säännöillä.
Suomessa tulee elää Suomen lakien sekä vapauksien mukaisesti. Nostan lakien lisäksi esiin vapaudet koska Suomalaisen ja länsimaisen demokratian yksi keskeisiä arvoja on yksilönvapauksien ja yksilön oikeuksien kunnioittaminen. Näistä oikeuksista haluan nyt nostaa erityisesti esiin uskonnonvapauden ja oikeuden itse valita oma uskontonsa. Ja oikeuden siihen että ketään ei painosteta tekemään omia valintojaan. Tässä keskeistä on että arvot koskevat kaikkia Suomen kansalaisia, ei pelkästään maahanmuuttajia.
Yhteiskuntamme koossapysymisen ja hyväksyttävyyden kannalta on keskeistä, että kaikki noudattavat yhteisiä sääntöjä ja keskeisiä vapauksia. Niiden noudattamisesta jättämisestä tulee antaa rangaistuksia. Eli kuten talousrikoksista ja rattijuopumuksesta saa tuomion.
Kotouttamisessa onkin keskeistä Suomen kielen oppimisen lisäksi se, että maahanmuuttajat ymmärtävät mihin sääntöihin ja vapauksiin Suomi ja yhteinen yhteiskuntamme perustuu. Tältä pohjalta jokaisen maahanmuuttajan tulisi itse pohtia ovatkö nämä säännöt ja vapaudet sellaisia mitä itse haluaa noudattaa. Jos ei niin maahanmuuttajan tulisi itse ymmärtää että ehkä hän ei ole tullut siihen maahan missä eletään niiden sääntöjen ja vapauksien mukaan millaisessa hän haluaa elää.
Uskonvapaus on monelle vaikea käsite
Joillekin maahanmuuttajalle yksi vaikeimmista vapauksista tuntuu olevan uskonvapaus omien lasten osalta. Jota rikotaan joissain tapauksissa törkeästi kuten Ylen MOT:ssa olleissa tapauksissa joissa omia lapsia lähetetään vanhempien tai suvun kunnian takia vanhaan kotimaahan moraalikoulutukseen ja jossa he usein lopulta päätyvät pakkoavioliittoon. Tämä on täydellisesti tuomittavaa ja Suomen lainsäädännössä pakkoavioliittoon oman lapsenpa pakottaneet vanhempien tulisi tuomita erittäin voimakkaasti lapsensa oikeuksien ja vapauksien tuhoamisesta.
Vapauksien osalta on keskeistä se, että niitä noudattavat kaikki suomalaiset. Olen huolestuneena lukenut Jehovan todistajien hylkäävän lapsensa, jotka eroavat Jehovan todistajista. Tunnen yhden henkilön joka on eronnut Jehovan todistajista ja jolla itsellään on lapsia, joita isovanhemmat eivät halua tavata. Eli omia lapsenlapsiaan, koska he ovat maailmallisia. Eivätkä todellakaan ole lapsenlapsiaan maailmallisuuden takia koskaan tavanneet. Tämä on täysin käsittämätöntä uskonvapauden väärinkäyttöä ja painostusta. Siksi omien lastensa vaikka olisivat aikuisia karttamiseen ja hylkäämiseen olisi yhteisten sääntöjen eli lainsäädännön kautta puututtava. Koska tämä sotii todellista uskonvapautta vastaan. Eli sitä että jokainen, myös oma lapsi, saa vapaasti valita oman uskontonsa oman tahtonsa mukaan ilman mitään vakavia seurauksia.
Onkin saatava estettyä kokonaisuudessaan se, että uskonnosta eronneelle ei enää puhuta tai häntä kartetaan lopullisesti vanhan yhteisönsä jäsenten toimesta. Koska jos tilanne on tämä, uskontoryhmän jäsen kokee painostusta pysyä uskonnossa ja olla tekemättä omaa vapaata valintaa omasta uskonnollisuudestaan. Jolloin hänellä ei ole oikeutta todelliseen uskonvapauteen ja vapautta painostuksesta. Samaan tapaan uskonvapauden ja vapauden painostuksesta osalta ei ole myöskään hyväksyttävää, että omat vanhemmat, yleensä mies tai uskonto pakottaa ihmiset pukeutumaan tietyllä tavalla. Pelkona ollen karttaminen ja hyljeksintä.
Uskonnon osalta koulun uskonnonopetus on erittäin tärkeää, koska opetus perustuu pätevien yliopistokoulutettujen opettajien tekemään opetukseen , josta ei tule uskollisen messun kaltaista. Kuitenkin koko uskonnonopetus olisikin tarkasteltava uudelleen nykyisessä tilanteessa, jossa monet lapset eivät ymmärrä, että heillä on oikeasti vapaus itse valita oma uskontonsa eikä vanhemmilla ole oikeutta tätä tehdä. Monet eivät tunne eri uskontojen taustaa, eroja ja uskontojen nimissä historian aikana tehtyjä vääryyksiä ja kauheuksia, koska heille ei tätä haluta kertoa. Näitä on jokaisessa uskonnossa ja siksi jokaisen suomalaisen peruskoulusta päästyään tulisi tietää perusasiat kaikista uskonnoista.
Siksi oma ehdotukseni on se, että koulun uskonnonopetus tulisi jakaa kahtia. Pitäisi olla laajasti uskontoja opettava elämänkatsomustieteen ja etiikan opetus kaikille oppilaille uskontokunnasta riippumatta. Tähän opetukseen kaikkien oppilaiden uskonnosta riippumatta olisi pakko osallistua. Aineessa opetettaisiin uskontojen eroja ja kaikkien uskontojen perusteet. Toisena osana olisi oman uskonnon opetusta koulussa. Miksi oman uskonnon opetus koulussa johtuu siitä johtuu siitä, että koulussa tätä opetusta pitävät yliopistokoulutuksen saaneet pätevät opettajat eivätkä saarnamiehet oppitunnit eivät ole uskonnollisia tilaisuuksia vaan oman uskonnon opettamista.
Maahanmuuton ongelmia ei pidä vähätellä
Kaikkien puolueiden on myönnettävä, että maahanmuutossa on ongelmia. Niitä ei tule vähätellä vaan kaikkien puolueiden on tunnustettava, että ongelmia on olemassa. Ja nämä ongelmat on kyettävä ratkaisemaan sivistyneesti, koska yhteiskuntamme ei saa jakautua kahtia maahanmuuttoon suhtautumisen takia.
On selvää, että jos yksilö, olkoon maahanmuuttaja tai suomessa syntynyt ei sääntöjä ja vapauksia halua kunnioittaa ja noudattaa, on hän väärässä maassa. Sääntöjä voimakkaasti kuten esimerkiksi vakavia rikoksia tehneiden maahanmuuttajien osalta Suomella ei ole velvollisuus antaa heidän olla Suomessa. Ja suomalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien osalta sääntöjen rikkomisesta tulee seurata rangaistus.
Poliitikoille ja kaikille keskusteluun osallistuville itselläni on vain yksi pyyntö. Kun maahanmuuttopolitiikan ongelmista keskustellaan, ei tule olla halpamainen ja rasistinen ja puhua kysymyksistä tietyn ihmisryhmän ongelmana. Vaan tulee puhua aina yksilöistä. Syyttely ja ihmisten halventaminen on saatava poistettua poliittisesta keskustelusta. Ongelmista saa puhua ongelmina ja poliittinen kiistely tulee käydä ratkaisuvaihtoehdoista kuten missä tahansa poliittisessa asiassa. Ongelmat ja haasteet on ratkaistava. Sivistyneellä keskustelulla ilman rasismia.
Miksi asia on tärkeä, johtuu siitä, että Suomi ei saa jakautua kahtia. Ja koska me tarvitsemme suomalaisten työikäisten vähentyessä Suomeen lisää maahanmuuttajia. Tätä tosiasiaa ei voi kukaan rehellisesti kiistää. Tehdään hyvää maahanmuuttopolitiikkaa sivistyneesti, kunnioittavasti ja onnistuneesti.
