Donald Trumpin vaalivoiton mittaluokka on historiallinen. Asia täytyy erikseen todeta, koska tapahtuneen koko merkitystä on nähtävän harva vielä sisäistänyt. Yksinkertaisesti sanottuna yhdysvaltalaisten hyvin selvä enemmistö on Trumpia äänestämällä antanut nyt tuomionsa koko sille narratiiville, jonka Yhdysvaltain vasemmisto loi hänestä ja hänen kannattajistaan jo vuosia sitten, ja levitti hyvin tehokkaasti läpi maailman.
Amerikkalaiset äänestäjät olivat hyvin tietoisia tästä kahdeksan pitkää vuotta joka suunnalta vyörytetystä narratiivista, jonka mukaan Trump oli rasisti, fasisti ja uhka demokratialle ja hänen kannattajansa vain pieni joukko yhtä rasistista ”roskaa”, kuten väistyvä presidentti Joe Biden totesi vaalien alla. Tämän narratiivin alituisesta, kärkevästä ja uhkailevasta toistosta demokraatit tekivät myös tämänvuotisten vaalien ydinteemansa. Siltikin enemmistö amerikkalaisista valitsi Trumpin.
Donald Trump voitti jokaisen seitsemästä vaa’ankieliosavaltiosta. Hän voitti ne kahta lukuun ottamatta huomattavasti suuremmalla äänierolla kuin ennakkoon odotettu parinkymmenen tuhannen äänen marginaali. Hänestä tuli myös vasta toinen presidentinvaalit voittanut republikaani miltei neljään vuosikymmeneen, joka voitti paitsi valitsijamiesten myöskin annettujen äänten ehdottoman enemmistön. Kaikkia ääniä ei ole vielä laskettu, mutta hänen voittomarginaalinsa tullee olemaan suurempi kuin yhdenkään toisen republikaanin sitten vuoden 1988.
Donald Trump itse asiassa lisäsi äänimääriään viime kerrasta kaikissa paitsi yhdessä osavaltiossa ja useammassa kuin yhdeksässä kustakin kymmenestä piirikunnasta. Kamala Harris ei parantanut demokraattien asemia missään vaan sai noin kymmenen miljoonaa ääntä vähemmän kuin Biden neljä vuotta sitten. Sitten vuoden 1980 ei yhdessäkään presidentinvaalissa ole koettu yhtä suurta siirtymää republikaanien suuntaan kuin koettiin nyt eikä yhtä suurta siirtymää yhtä monissa osavaltioissa sitten vuoden 1992.
Trumpin prosentuaalinen osuus annetuista äänistä oli myös suurempi kuin Bill Clintonin vuosina 1992 ja 1996, George W. Bushin vuonna 2000, Ronald Reaganin vuonna 1980, Jimmy Carterin vuonna 1976, Richard Nixonin vuonna 1968, John F. Kennedyn vuonna 1960, Harry S Trumanin vuonna 1948 ja Woodrow Wilsonin vuosina 1912 ja 1916. Enää ei voi kukaan väittää Trumpia vain pienen vähemmistön presidentiksi, jolla ei ole toimilleen äänestäjien mandaattia.
Myös narratiivi rasisti-Trumpista on romuttunut. Tätäkin tarinaa on amerikkalaisille syötetty jatkuvalla vyörytyksellä kahdeksan vuotta, mutta yhä harvempi etnisiin vähemmistöihin kuuluva on siitä vakuuttunut. He osoittivat tämän omilla äänestyspäätöksillään.
Trumpin mustilta saama äänimäärä oli näet suurempi kuin kenenkään toisen republikaanin viimeisten 48 vuoden aikana. Hänen latinoilta saamansa äänet lisääntyivät peräti neljällätoista prosenttiyksiköllä, latinomiesten parissa kolmellakymmenelläviidellä ja latinonaisten parissa kahdeksalla. Kaikkien latinoiden äänistä Trump sai 46 prosenttia, alle kolmekymppisiltä latinoilta 47 prosenttia ja latinomiehiltä ennen kokemattomat 54 prosenttia. Kukaan aiempi republikaani ei ole yltänyt samaan.
Sekä Michiganissa että Floridassa latinoäänistä meni hänelle jopa ällistyttävät 58 prosenttia, Texasissa 55 prosenttia ja Nevadassa 48 prosenttia. Myös Yhdysvaltain latinoenemmistöisimmässä piirikunnassa, maan etelärajalla sijaitsevassa Texasin Starr Countyssä (jonka asukkaista 97 prosenttia on latinoita), hänen ääniosuutensa oli korkeampi kuin yhdenkään republikaanin selvästi yli sataan vuoteen, valtaisat 57 prosenttia.
Tällaisia lukuja ei yksinkertaisesti voi sijoittaa narratiiviin rasisti-Trumpista. Sen sijaan on kysyttävä, josko latinot itse mahdollisesti tietävät ja ymmärtävät jotain, mitä tämän narratiivin rakentajat vaan eivät tajua. Vähintäänkin tulisi kaikille olla viimeistään nyt selvää, että äänestäjäkuntien uusjako on käynnissä, eikä demokraattipuolue suinkaan ole enää etnisten vähemmistöjen jotenkin automaattinen koti. Tuo puolue on nyt tätä myöten ajautunut hyvin vakavaan kriisiin.
Samanaikaisesti on myös demokraattien toiselta, viimeiset kahdeksan vuotta niin ikään alituisesti toistetulta ydinargumentilta – Trumpista suunnattomana eksistentiaalisena uhkana demokratialle – mennyt tämänvuotisten tulosten valossa pohja ja perusta. Ovensuukyselyiden perusteella äänestäjät eivät piitanneet narratiivista.
CNN:n ovensuukyselyissä useampi kuin seitsemän kymmenestä amerikkalaisesta todellakin koki demokratian olevan juuri nyt uhattuna heidän maassaan. Mutta näin kokeneista kapea enemmistö (51 prosenttia vastaan 48 prosenttia) äänestikin Trumpia. Esimerkiksi Pennsylvaniassa Trumpin äänestäjistä demokratian hyvin uhatuksi koki 61 prosenttia, Georgiassa taasen 59 prosenttia, Wisconsinissa 60 prosenttia, Pohjois-Karolinassa 58 prosenttia ja Texasissa 59 prosenttia. Ovensuukyselyiden perusteella demokratia oli vaalien tärkein teema 34 prosentille kaikista äänestäjistä.
Kannattaisiko itse kunkin kuunnella ja sisäistää, mitä amerikkalaiset itse ovat tässä kertomassa – ja kertomassa näin suurin luvuin – demokratiasta ja sen uhista omassa maassaan tänä vuonna, kahdeksan vuotta Trumpin ensimmäisen valtaannousun jälkeen ja neljä vuotta demokraattien vallassa oltua? Vai jatketaanko yhä vaan demokraattien iskulauseiden kritiikitöntä toistamista?
Yhtään paremmin ei menestynyt demokraattien kolmas ja viimeinen kärkiargumentti – alituinen puhe aborttioikeudesta ja Trumpin tälle väitetysti muodostamasta uhasta. Useissa osavaltioissa päätettiin kyllä vaalien yhteydessä järjestetyissä kansanäänestyksissä taata aborttioikeus, mutta itse presidentinvaaleihin tällä teemalla oli hyvin vähäistä vaikutusta. Fox Newsin ovensuukyselyissä abortti oli tärkein asia vain kymmenelle prosentille äänestäjistä, CNN:n kyselyissä neljännekselle. Hyvin harva kääntyi lopulta Donald Trumpia vastaan sen takia.
Äänestäjiä kiinnostivat aivan toiset asiat.
Kuten ennen vaaleja tehdyistä kyselyistä oli ollut kaikkien havaittavissa jo ainakin vuoden ajan, heitä kiinnostivat ennen muuta talous, varsinkin inflaatio, ja Yhdysvaltain valtavaksi paisunut raja- ja maahanmuuttokriisi. Fox Newsin kyselyssä inflaatiota piti joko näiden vaalien tärkeimpänä kysymyksenä tai yhtenä tärkeimmistä peräti 87 prosenttia äänestämässä käyneistä, raja- ja maahanmuuttokriisiä taasen 75 prosenttia.
Näiden kolmen keskeisimmän vaalikysymyksen osalta Trumpiin luotettiin enemmän, paljon enemmän. Äänestäjien enemmistö koki asioiden olleen näiden suhteen nykyistä paremmin Trumpin aikana ennen pandemiaa, ja kontrasti tuon ajan ja viimeiset neljä vuotta vallinneen, useimmille amerikkalaisille kerrassaan sietämättömän, tilanteen välillä oli heistä kaikille räikeän selvä. Trumpin tuloksia tuottanut talous- ja maahanmuuttopolitiikka yksinkertaisesti haluttiin takaisin.
Juurikin tämän kontrastin takia peräti 83 prosenttia äänestäjistä kertoi Fox Newsin kyselyssä halunneensa näiltä vaaleilta joko huomattavaa muutosta nykymenoon tai peräti ”täydellistä ja kokonaisvaltaista mullistusta”. Ennen vaaleja mielipidekyselyt kertoivat noin kuuden kymmenestä äänestäjästä olleen tällä kannalla mutta lopulta äänestäneistä näin ajattelikin peräti kahdeksan kymmenestä.
Tätä muutosta tuottamaan Donald Trump valittiin. Yhdysvallat kääntyi näissä vaaleissa selvästi oikealle ja kansalaisten enemmistö antoi Trumpille harvinaisen vahvan mandaatin tarjoamansa politiikan toteuttamiseen. Koska republikaanit samalla saivat enemmistön sekä senaattiin että edustajainhuoneeseen, huomattavaa muutosta on myös takuuvarmasti tulossa eikä sitä tarvitse odottaa kauan.
