Palkansaajajärjestö SAK:n jäsenliitot tavoittelevat kymmenen prosentin korotuksia palkkoihin. Liitot kertoivat keskiviikkona käynnissä olevasta työmarkkinakierroksesta.
Liittojen tavoitteena on, että palkankorotus olisi ensimmäiselle vuodelle kuusi prosenttia ja vähintään 150 euroa kuukausipalkkaan. Toiselle vuodelle tavoitellaan neljää prosenttia ja vähintään 100 euroa.
– Palkansaajien ostovoima on alentunut merkittävästi inflaatiopiikin vuoksi, sanoo SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
– Palkansaajat ovat ostovoimakuopassa ja sieltä kuopasta pitäisi myös jollain aikavälillä kiivetä ylös, hän jatkoi.
Ammattiliitot neuvottelevat omista työehtosopimuksistaan ja palkankorotuksista työnantajaliittojen kanssa tänä talvena ja ensi keväänä. Teollisuusliiton neuvottelut Teknologiateollisuuden työnantajien kanssa ovat jo alkaneet.
– Työntekijöiden ostovoima on supistunut voimakkaasti. Syynä on nopea ja tuntuva hintojen nousu. Nyt palkalla saa vähemmän kuin ennen. Tämän pulman hoitaminen vaatii aiempaa suurempia palkankorotuksia, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.
Aallon mukaan inflaatio on viime aikoina hidastunut, mutta ostovoimakuoppa on yhä jäljellä. Ja hidastunutkin inflaatio vaikuttaa yhä ostovoiman kehitykseen. Aalto toteaa, että palkankorotustavoite huomioi sekä aiemmin syntyneen ostovoimakuopan että sopimuskauden aikaisen inflaation.
Palvelualojen ammattiliitto Pamin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen jakaa huolen ostovoiman supistumisesta. Hänen mukaansa inflaatio on heikentänyt pienituloisten tilannetta.
– Hintojen nousu ei kohtele kaikkia samalla tavalla. Arvioimme, että pienituloisille korotuksen täytyy kokoaikatyössä olla vähintään 150 euroa kuukaudessa ensimmäisenä ja 100 euroa kuukaudessa toisena vuonna. Tämä niin sanottu sekalinja tuo kaikille tarvittavan korotuksen ja huomioi pienituloisten työntekijöiden erityistilanteen, Rönni-Sällinen sanoo.
Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL:n puheenjohtaja Håkan Ekström perustelee sekalinjaa myös Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkausten vaikutuksilla jäsenistöön ja erityisesti naisiin.
– Hallituksen leikkaukset esimerkiksi asumistukeen ja soviteltuun työttömyysturvaan kohdistuvat rajuimmin pienipalkkaisiin työntekijöihin. Näiden leikkausten kompensoimiseksi on perusteltua, että palkankorotukset kohdistuvat hieman muita vahvemmin matalampiin palkkoihin. Sen takia sekalinjainen palkankorotustavoite on tarpeen, Håkan Ekström sanoo.
Sekalinjaisen muodon takia palkankorotusten kustannusvaikutukset voivat vaihdella aloittain.
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n puheenjohtaja Veli-Matti Kuntosen mukaan aiempaa suuremmat palkankorotukset sopivat myös suhdannetilanteeseen.
– Työntekijöillä, erityisesti pienituloisilla, palkankorotus menee suoraan kulutukseen. Se piristysruiske olisi Suomen taloudelle ja työllisyydelle tarpeen. Orpon hallitus on vaikuttanut kielteisesti kotimaiseen kysyntään lisäämällä toimillaan epävarmuutta työelämässä ja työttömyyttä. Yritysten on nyt kannettava vastuuta, jottei kotimainen kulutus romahda, hän sanoo.
Liitoissa uskotaan talouden piristymiseen
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokon mukaan Suomen hintakilpailukyky on hyvällä tasolla, eivätkä kuuden ja neljän prosentin palkankorotukset sitä hänen mukaansa uhkaisi.
– Hintakilpailukykymme on kunnossa ja olemme hyvissä asemissa, kun tämä talouden alakulo pian väistyy. Valtionvarainministeriö totesi tämän viimeksi syyskuussa. Myös duunareiden on saatava osansa talouskasvusta, Kokko toteaa.
– Hallituksen työmarkkinaheikennykset ja työsuhdeturvan heikennykset ovat tuntuvia. Ne kasvattavat palkansaajien riskiä, ja sen kompensoimiseksi palkkojen pitää nousta. Näin markkinatalous toimii: kun riskiä siirretään työnantajilta palkansaajille, niin on oikeus ja kohtuus, että palkansaajien osuutta arvonlisästä kasvatetaan, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen sanoo.
Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti muistuttaa Suomessa vuosia jatkuneesta palkkamaltista.
– Suomessa palkankorotukset ovat olleet maltillisia. Euroopassa palkkaratkaisut ovat jo pitkään olleet selvästi isompia kuin Suomessa. Vuodesta 2021 vuoteen 2024 työvoimakustannukset nousivat euroalueella 15 prosenttia ja Suomessa alle 8 prosenttia.
