Päätoimittaja Markku Mantila ja toimittaja Jouni Mölsä ovat toimineet aiemmin Suomen valtiollisen viestinnän huipputehtävissä. Mölsä on työskennellyt tasavallan presidentin viestintäpäällikkönä ja Mantila valtioneuvoston viestintäjohtajana.
Kukaan aikaansa seuraava ihminen ei voi välttyä melkein päivittäin uutisissa esillä olevista termeistä kuten informaatiovaikuttaminen, informaatiosota, hybridiuhka, kybervaikuttaminen, trollit ja valeuutiset. Mantilan ja Mölsän teoksessa kerrotaan, miten vääristeltyä ja valheellista informaatiota nykyisin levitetään ja mihin sillä pyritään.
Kirjoitustaito keksittiin noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja sitten oli mahdollista merkitä tietoa muistiin sekä siirtää sitä muille ja jälkipolville. Seuraava mullistava viestinnällinen keksintö oli keskiajalla kehitetty kirjapaino. Se demokratisoi yhteiskuntia antamalla myös tavalliselle kansalle mahdollisuuden tiedon saantiin.
Puhelimen ja lennättimen jälkeen viestintävälineiden kehittely kiihtyi ja radion kautta pystyttiin jakamaan tietoa suurille massoille. Saksassa kansallissosialistit oivalsivat hyvin radion antamat mahdollisuudet. Radiolla oli osansa prosessissa, joka nosti Adolf Hitlerin valtaan Saksassa ja murskasi demokraattisen Weimarin tasavallan.
Propagandaministeri Joseph Goebbels kannusti tuottamaan kansalaisille halpoja radiovastaanottimia, jotta hallinnon sanomaa saatiin levitettyä tehokkaasti suurelle yleisölle. Ulkomailta tullutta viestintää ei voitu kuunnella, koska Volksempfänger-radiot oli valmistettu siten, että niillä kykeni vastaanottamaan vain kotimaisia lähetyksiä.
Radion jälkeen televisiolla on ollut ennen sosiaalisen median keksimistä viestintävälineistä suurin vaikutus yksilön käyttäytymiseen. Vielä 1990-luvulla lähes jokaisessa Suomen taloudessa oli televisio, sanomalehtitilaus ja lankapuhelin.
Nykyään kotitalouksilla ei ole välttämättä yhtäkään niistä, koska internet mullisti tiedonvälityksen. Älypuhelimestakin voi katsoa televisiota ja itseasiassa Facebookin, Googlen ja You Tuben kaltaiset superalustat pyrkivät laajentamaan profiiliaan sosiaalisen viihteen tarjoajista muun muassa uutisten ja televisiosarjojen suuntaan.
Arabikevään vyöry
Uusi viestintäympäristö voi aiheuttaa autoritaariselle hallinnolle yllättäviä haasteita, sosiaalinen media ei aina pysy diktatuurin hallinnassa.
Tunisialaisessa Sidi Bouzidin pikkukaupungissa puhkesi joulukuussa 2010 levottomuuksia, kun paikallinen vihannesmyyjä Mohamed Bouazizi joutui poliisin nöyryyttämäksi, hänen myymänsä vihannekset takavarikoitiin eikä miehen versiota tapahtumista kuunneltu. Turhautunut Bouazizi sytytti itsensä tuleen ja kuoli sairaalassa muutamia viikkoja myöhemmin. Facebookin, Twitterin ja YouTuben kautta tiedot tapahtumista levisivät nopeasti ja vihannesmyyjän kohtalo avasi laajemminkin kansalaisten tyytymättömyyden tulpan.
Sidi Bouzidista lähteneet levottomuudet saavuttivat nopeasti pääkaupunki Tunisin ja hallituksen vastatoimista huolimatta maan itsevaltainen presidentti joutui pakenemaan Saudi-Arabiaan. Kumous ei pysähtynyt Tunisiaan, vaan huonoihin tulevaisuudennäkymiin kyllästyneet nuoret nousivat maidensa hallintoja vastaan monissa arabimaissa.
Arabikevään vaikutus ulottui Kiinaan saakka, missä maan johto pelästyi kunnolla. Hallinto aloitti laajat pidätykset sekä kiristi internetin ja perinteisen median valvontaa. Arabikevät ei saanut toistua kiinalaisena syksynä.
Hybridisodankäynti on osa informaatiosota
Kun keskustelu hybridisodasta nousi suuren yleisön piiriin 2000-luvulla, moni kysyi, mitä uutta siinä oli. Sodankäyntiinhän ovat aina kuuluneet varsinaiset sotilaalliset toimet ja niiden lisäksi muun muassa taloudelliset pakotteet, diplomatia, propaganda ja vastustajan henkinen horjuttaminen esimerkiksi terrorilla.
Ero entiseen on siinä, että aiemmin näitä katsottiin erillisinä toimina. Sittemmin erityisesti Venäjä ryhtyi keskittämään toiminnan kokonaisuutta yhden johdon alle ja toi ajattelutavan osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa tavalla, jota ei aiemmin ollut tässä mitta kaavassa tehty.
Hybridisodan yksi osa on Informaatiosota, joka voi olla välivaihe osana jotakin suurempaa tavoitetta. Mikäli väärällä tiedolla saa kohdemaan poliittista järjestelmää horjutettua ja luottamuksen keskeisiin instituutioihin häviämään, se voi tasoittaa tietä sotilaalliselle operaatiolle. Näin kävi Ukrainassa helmikuussa 2022. Venäjä moukaroi sitä pitkään informaatio-operaatioilla ennen kuin perinteiset aseet otettiin käyttöön.
Venäjä myös testasi länsimaita pitkään. Krimin valtauksen jälkeen länsimaiden reaktiot olivat lähinnä sanallista tyrmistystä, vaikka suvereenin maan koskemattomuutta loukattiin räikeästi. Kreml tulkitsi lännen vaisut reaktiot heikkoudeksi. Voi tietenkin pohtia, olisiko Venäjän hyökkäys jäänyt tekemättä, jos länsi olisi ollut Krimin miehityksen jälkeen päättäväisempi ja yhtenäisempi.
Markku Mantila & Jouni Mölsä: Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista. Informaatiovaikuttaminen aseena Suomessa, Venäjällä ja USA:ssa. 268 sivua. Docendo.
