Puolustus- ja ilmailuteollisuuden edunvalvontajärjestö PIA:n asiantuntija Henri Vanhanen ehdottaa Suomen puolustusmenojen minimimäärän kirjaamista lakiin. Hänestä taloustilanteen vaikeus ei ole syy olla tekemättä päätöksiä puolustusmenoista. On arvovalinta panostaa niihin – tai olla panostamatta.
– Lainsäädäntö voisi toimia kompromissina, jolle todennäköisesti voisi löytyä eduskunnassa kannatustakin. Olennaista kuitenkin on, että 2 prosentin bkt-taso olisi lattia eikä katto: tarve on tässä suhteessa enemmän nousujohteinen, Vanhanen sanoo Verkkouutisille.
Poliittinen tahto ei näytä ainakaan juuri nyt asettuvan esteeksi sille, että sotilasliitto Naton suosittama minimitaso eli kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta tulee Suomen kohdalla ylittymään.
Ainakin Ilta-Sanomien haastattelussa keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen sanoi, että Suomen tulee pitää puolustusmenot yli 2 prosentissa jatkossakin. Myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän mukaan perussuomalaiset on valmis siihen, että puolustusmenojen osuus nousee yli kahden prosentin.
Myös kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen sanoi, että yli kahden prosentin voidaan mennä, jotta kaikki tarpeelliset hankinnat saadaan tehtyä. SDP:n ryhmänjohtaja Tytti Tuppurainen ei tyrmännyt ajatusta, mutta painotti EU:n mahdollista yhteisvelkaa puolustusmenojen kattamiseksi. Hän sanoi, että Eurooppa ja Suomi tarvitsevat yhteiskuntasopimuksen, jossa sosiaalisesta hyvinvoinnista pidetään huolta samalla, kun puolustusmenoja kasvatetaan.
Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra (kok.) pitää perusajatusta hyvänä. Lähiaikoina Suomen puolustusmenot nousevat hänen arvionsa mukaan ainakin 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Koska menot tulevat varmuudella kasvamaan, pitää riittävän panostuksen olla ankkuroituna. Mutta olisiko kahden prosentin ”perälaudan” kirjaaminen lainsäädäntöön oikea ratkaisu ankkurointiin, siitä Kopra ei ole varma.
– Naton puolustussuunnittelu tekee menoista dynaamisia. Siihen kuuluu puolustuksemme ja muualta tuleva apu, joista selviää mitä kyvykkyyksiä tarvitaan ja mitä ne maksavat. Näistä sitten muodostuu Suomen osuudeksi tuleva kustannusarvio, Kopra avaa.
Donald Trumpin seuraava presidenttikausi tuo puolustussuunnitteluun omia ennakointihaasteitaan. Mikäli Yhdysvallat lisää kyvykkyyksiään indopasifiselle alueelle ja nämä kyvykkyydet sen johdosta tai muuten vähenisivät Euroopasta, pitää niitä kompensoida. Yhteisessä puolustussuunnittelussa tästä voi seurata Suomellekin kustannuksia.
Lakiin kirjattu tavoite voisi siis osoittautua jäykäksi.
– Koska on selvää, että puolustus tulee olemaan jatkossa isompi menokohde, koen että meidän politiikkojen velvollisuus on tehdä mahdollisimman tarkkaa työtä eikä tyytyä arvioihin, sanoo Kopra.
