Hakaniemi herätti marraskuisessa horroksessa uinuvan Suomen keskiviikkona. SAK:n liittojen puheenjohtajat kertoivat kymmenen prosentin palkankorotustavoitteistaan.
Suomen taloudessa on takana hankalat ajat. Palkkakierrokset ovat olleet viime vuosina maltillisia ja kohonnut inflaatio on iskenyt suomalaisten ostovoimaan. Mutta SAK:n vaatimus on saanut työnantajajärjestöiltä täystyrmäyksen.
Rakennusteollisuudessa SAK:n vaatimukseen suhtaudutaan huolissaan. Rakennustuotannon arvo on tullut tasaisesti alaspäin. Vuonna 2022 sen arvo oli 41,5 miljardia euroa, viime vuonna 38 miljardia euroa ja tänä vuonna 35,9 miljardia euroa.
Rakennusteollisuus on ottanut iskun taantumasta eturintamassa. Ensin tuli suuri kulujen kasvu, sen jälkeen nousivat korot ja lisäksi vielä rahoituksen sääntely kiristyi. Vaikeassa suhdannetilanteessa rakennusteollisuudessa työllisyydestä on pyritty pitämään tiukasti kiinni. Sen tähden työntekijäpuolen vaatimukset kuulostavat hurjilta.
– Kymmenen prosentin korotusvaatimus on jäätävä, kuten työnantajapuolella on jo laajalti todettu. Voi sanoa, että Rakennusteollisuus RT:n edustamilla toimialoilla nostovaraa ei tässä taloustilanteessa ole, Rakennusteollisuuden työmarkkinajohtaja Jukka Sarhimaa sanoo Verkkouutisille.
– Kymmenen prosentin nosto tarkoittaisi valtavaa iskua rakennusteollisuuden yrityksille. Jo nyt ollaan äärimmäisen tiukoilla ja rakennusteollisuuden toimialoilla työvoimakustannukset muodostavat ison osan yritysten kustannuksista. Kymmenen prosentin nosto palkoissa lisäisi todella syvissä vesissä olevien yritysten määrää merkittävästi.
Rakennusteollisuuden neuvottelukierros on edessä vasta kevättalvella. Rakennusteollisuuden työntekijöiden työehtosopimukset umpeutuvat helmikuussa. Rakennusteollisuus ei vielä avaa omia tavoitteitaan edessä olevissa neuvotteluissa.
Telineillä ei ole varaa
Sähköliiton puheenjohtaja Sauli Väntti totesi keskiviikkona, että värkeissä on varaa, koska palkkakierrokset ovat olleet maltillisia.
– Rakennusteollisuus RT:n edustamilla toimialoilla yritysten tuottama arvonlisä romahti viime vuonna peräti 16 prosenttia. Tänäkin vuonna samansuuntainen kehitys on edelleen jatkunut, Sarhimaa sanoo.
– Työvoimakustannusten osuus yritysten kulurakenteesta vaihtelee rakennusteollisuudessakin toimialoittain ja yritysten välillä jonkin verran, mutta SAK:n esittämällä korotustasolla olisi erittäin iso negatiivinen vaikutus yritysten toimintaedellytyksiin.
Rakennusteollisuus on kärsinyt korkoista koroista ja vaikeasta suhdannetilanteesta pitkään. Tänä vuonna arvonlisä laskee 13 prosenttia lisää eikä sen ennusteiden mukaan kasvua ole luvassa.
– Jos palkankorotuksia ylimitoitettaisiin kymmeneen prosenttiin, niin tilanne olisi rakennusalalle hyvin ongelmallinen. Ymmärrän toki hyvin ostovoimakysymyksen, mutta rakennusalan näkökulmasta olisi tärkeää myös pohtia, miten voisimme yhdessä reagoida vaikeaan suhdannetilanteeseen ja varmistaa yritysten eväitä kannattavuudelle ja kasvulle, Sarhimaa sanoo.
– Rakennusteollisuudessa olisi tärkeää, miten alan yritysten tuottavuutta voitaisiin edistää kehittämällä toimintatapoja, prosesseja ja miten työehtopuolta voitaisiin tarkastella.
Yhtenä keinona Sarhimaa mainitsee paikallisen sopimisen, joka voisi auttaa suhdanneherkkää rakennusalaa pääsemään paremmin yli vaikeuksistaan.
– Paikallisen sopimisen pitäisi ehdottomasti kuulua työkalupakkiin. Yrityksissä toimialan tilanne ja olosuhteet tunnetaan kaikista parhaiten. Työehtosopimuksessa on jo hyviä malleja paikalliselle sopimiselle ja niitä mahdollisuuksia tulee edelleen kehittää, Sarhimaa toteaa.
