Vaikka melun ja tärinän haittavaikutukset ovat kaikkien tuntemia työympäristön vaaratekijöitä, näyttäytyvät ne edelleen ammattitautitilastojen kärjessä. Meluvamma on vuodesta toiseen Suomen yleisin ammattitauti ja tärinätauti kuuluu kymmenen yleisimmän joukkoon, kertoo Aluehallintovirasto.
Tästä syystä työsuojeluviranomaiset ovat tänä vuonna valvoneet kohdennetusti työpaikkojen melua ja tärinää. Tehdyissä tarkastuksissa havaittiin puutteita meluriskinarvioinnissa 62 prosentissa kohteista ja tärinän osalta vastaava luku oli 63 prosenttia.
– Kun riskienarviointi puuttuu kokonaan tai se on tehty puutteellisesti, myöskään työterveyshuolto ei pysty antamaan laadukkaasti terveydellisen merkityksen arviointia omassa työpaikkaselvityksessään, muistuttaa tarkastaja Marjo Vänskä tiedotteessa.
Voimassa oleva meluasetus on jo vuodelta 2006 ja tärinäasetus vuodelta 2005. Työpaikoilla on siis ollut aikaa reagoida asetusten vaatimuksiin melkein kaksi vuosikymmentä.
– Liian usein työpaikoilla esiintyvä melu kuitataan sillä, että työntekijät käyttävät kuulosuojaimia. Tärinän osalta puolestaan todetaan, että sille ei oikein voi mitään, Vänskä ihmettelee.
Melulle ja tärinälle altistuminen arvioitava
Laadukas riskinarviointi pitää sisällään altistumisen arvioinnin. Sekä melun että tärinän osalta asetuksissa on annettu työperäisen altistumisen toiminta- ja raja-arvoja.
Altistumisen selvittämiseksi tarvitaan yleensä mittauksia, jotta voidaan tarkastella työpaikan olosuhteita verrattuna näihin arvoihin.
– Jos melulle ja tärinälle asetetut toiminta-arvot ylittyvät, täytyy laatia torjuntaohjelma ja lähteä työstämään riskinhallintakeinoja. Ensi sijassa tulevat tekniset torjuntakeinot, muutokset työtapoihin ja työmenetelmiin ja vasta viimekädessä etsitään sopivat suojaimet käyttöön. Toisaalta sopivilla suojaimilla voidaan ostaa aikaa teknisten torjuntakeinojen toteutukselle, muistuttaa Vänskä.
