Kun Sari Multala (kok.) aloittaa ympäristö- ja ilmastoministerinä tammikuun lopussa, hän toivottavasti suuntaa katseensa luonto- ja ilmastopolitiikassa peruutuspeiliin sijaan tulevaisuuteen. Hänellä on edessään runsaasti ilmastoon ja luontoon liittyviä tärkeitä aloitteita, ja nyt olisi tärkeää siirtyä joko tai -ajattelusta sekä että -mentaliteettiin. Metsien osalta se tarkoittaa metsävarojen kasvun, metsien käytön ja monimuotoisuuden turvaamisen yhteensovittamista.
Multala nosti valintaa seuranneissa haastatteluissa luonnon monimuotoisuuden heikentymisen jopa ilmastonmuutosta isommaksi huolenaiheeksi. Molemmat ovat isoja ja erittäin tärkeitä asioita. Metsäteollisuus on tuonut ja tuo jatkossakin ratkaisuja, joilla hidastetaan ilmastonmuutosta ja parannetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä turvataan luonnon monimuotoisuutta.
Multalan pöydällä on jo odottamassa EU:n ennallistamisasetus, jonka toimeenpano on käynnistynyt ennallistamissuunnitelman laadinnalla. Aikaa suunnitelman laadintaan on vajaa kaksi vuotta, sillä suunnitelma pitää toimittaa EU-komission arvioitavaksi vuoden 2026 syyskuun alkuun mennessä.
Suunnitelman tulee sisältää niitä toimia, joilla luonnon tilaa parannetaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä eri luontotyypeissä niin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Toimien tulisi olla myös sellaisia, joilla luonto sopeutuu tulevaisuuden ilmastoon. Katse on oikeasti käännettävä tulevaisuuteen.
Samalla on tärkeää löytää toimia, joilla voidaan yhteensovittaa metsien monimuotoisuuden turvaaminen ja niiden talouskäyttö. Onneksi tähän löytyy runsaasti ratkaisuja, joita esimerkiksi puuta jalostavan teollisuuden vuosi sitten julkaistu monimuotoisuustiekartta tarjoaa. Tiekartan taustalla olleen tieteellisen tutkimuksen mukaan monen monimuotoisuudelle tärkeän piirteen osalta kehitys on ollut positiivinen, ja suunta jatkuu.
Ennallistamisasetuksessa esitetään osaratkaisuksi aivan samoja keinoja. Yhteensovittaminen on useissa kansallisissa keskusteluissa kuitenkin valitettavasti unohdettu ja ennallistamista on tulkittu vain käytön ulkopuolelle jättämisenä. Monimuotoisuuden näkökulmasta arvokkaimmat kohteet tuleekin arvioida ja jättää käytön ulkopuolelle, mutta ennallistaminen ei ole joko tai -asia.
Yhteensovittaminen on avainroolissa myös huoltovarmuuden ja omavaraisuudenkin näkökulmasta. Nämä kysymykset ovat nousseet aivan uuteen arvoon Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Metsäteollisuuden puuraaka-aine on tällä hetkellä 95-prosenttisesti kotimaista, ja sitä hankitaan ympäri Suomea tuhansilta ja taas tuhansilta metsänomistajilta. Aktiivinen metsien hoito ja puuta jalostava teollisuus pitävät omalta osaltaan alueiden pyörät pyörimässä ja koko Suomea asuttuna.
Maailmalle matkaavien puupohjaisten tuotteiden ohella metsäteollisuudessa tuotetaan suurin osa Suomen uusiutuvasta energiasta ja jalostukseen kelpaamatonta puuta käytetään myös kaukolämpösektorilla. Kilpailukykyinen metsäteollisuus vähentää riippuvuutta ulkomaisesta fossiilisesta energiasta osana ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämä energia on kotimaista, mutta ei sääriippuvaista kuten tuuli- ja aurinkovoima.
Ilmastokysymysten osalta odotetaan EU:n 2040-tavoitteita koskevia neuvotteluita. Mikä on maankäyttösektorin ja erityisesti metsien nielujen rooli? Voiko se olla sama kuin nyt, vaikka metsien nielut on tutkijayhteisössäkin todettu epävakaaksi ilmastopolitiikan perustaksi? Euroopan ympäristökeskuksen mukaan EU:n vuoden 2030 kokonaisnielu olisi jäsenmaiden suunnittelemilla lisätoimenpiteilläkin vain 240 miljoonaa hiilidioksiditonnia, kun tavoitteeksi on asetettu 310 miljoonaa tonnia. Tavoitteesta ollaan siis jäämässä merkittävästi.
Passivoitua ei tässäkään tilanteessa kannata. Se, mitä kannattaa tehdä, on hoitaa metsiä aktiivisesti ja oikeaan aikaan, ja valita oikea puulaji oikealla paikalle – unohtamatta monimuotoisuustoimia. Näin pidetään metsät elinvoimaisina ja hyvässä kasvussa. Näillä toimilla varmistetaan parhaiten myös sopeutuminen tulevaisuuden ilmastoon ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin.
Ilmastokysymyksistä saamme kohta lisää tietoa Metsäteollisuus ry:n päivitettävänä olevasta ilmastotiekartasta. Se luo yhdessä aiemmin mainitun monimuotoisuustiekartan kanssa kattavan kokonaisuuden, jota edelleen täydennetään ensi vuonna vesistöihin ja turvemaihin kohdistuvalla hankkeella. Näillä teemoilla toivotamme ministeri Multalan tervetulleeksi tarttumaan toimiin niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi kuin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
