Varman toimitusjohtaja Risto Murto pohtii teoksessaan, miksi Suomen bruttokansantuote henkeä kohden oli vuoden 2024 alussa samalla tasolla kuin vuoden 2007 alussa. Suomalaisten elintaso ei siis ole kasvanut 17 vuoteen.
Tuottavuuden kasvu on elintasomme pitkäaikaisen nousun perusta, mutta Suomi on huomattavan kaukana 1950- ja 1960-luvun talouskasvun vauhdista. Kasvun loppumisen myötä myös työssäkäyvän suomalaisen reaalisen ansiotason kasvu on hiipunut ja elintasoero toisiin länsimaihin on kasvamassa.
Tämä todellisuus on hyvin erilainen kuin vielä 1900-luvulla. Tuolloin maailma oli syklinen ja kriisejä tuli ja meni, mutta loppujen lopuksi elintason ja ansioiden nousuun pystyi luottamaan koko väestön mittakaavassa.
Murto arvelee, että talouskasvun hiipuminen vaikuttaa syvällisesti nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Nykyisin on tosiasia, ettei ensi vuosi ole välttämättä nykyistä parempi. Toisin kuin aiemmin, usko huomisen päivän paremmuuteen ei olekaan itsestään selvää.
Yritysten merkitys
Suomi tarvitsee lisää suuria yrityksiä ja yritysrakenteen uudistumista. Suomen keskeinen haaste on, että täällä on ollut vaikeuksia kasvattaa uusia isoja yrityksiä. Pörssilistan suurimmat yritykset ovat tuttuja jo useiden vuosikymmenien takaa. Suomeen ei ole syntynyt ankkuriyritykseksi suuria tutkimusintensiivisiä yrityksiä.
Lähimpänä tätä voi olla nykyisin kiinalaisen Tencetin enemmistöomistama Supercell, joka työllistää alle 500 ihmistä, mutta on tuloksentekokyvyltään suuryritys. Monesti uudet toimijat ovat joko jääneet keskisuuriksi tai ne on ostettu pois Suomen kannalta varhaisessa vaiheessa.
Suomen erityispiirre on valtion merkittävä rooli omistajana, voidaan puhua valtioriippuvuudesta. Vain harvassa länsimaassa valtion omistukset isoissa pörssiyhtiöissä ovat niin suuria kuin Suomessa. Valtio on suurten omistajien joukossa puolessa yhtiöistä, jos katsotaan markkina-arvoltaan 20 suurinta pörssiyritystä.
Suomessa kapitalistien puutetta on korvattu julkisilla varoilla. Valtio toimii omistajana sekä suoraan että sijoitusyhtiönsä Solidiumin kautta. Salkun ytimen muodostavat vuosikymmeniä sitten perustetut valtionyhtiöt tai niiden perilliset ja niistä ylivoimaisesti tärkeimmät ovat Neste ja Fortum.
Koska valtio on suurin yksittäinen vallankäyttäjä suurissa pörssiyrityksissä, se on myös omistajana vastuussa heikosta kehityksestä. Tilanne on monella tapaa vaikea ja ristiriitainen. Lisäksi poliittisesti omistajaohjausministerin tehtävä on arvostukseltaan heikoimpien joukossa ja se on koettu kevyeksi ja riskialttiiksi.
Valtio-omistajan rooli isoissa pörssiyhtiöissä on lähtökohtaisesti konservatiivinen eli säilyttävä. Mutta tämä näkyy valitettavasti myös valtion omistusten arvonkehityksessä. Arvon luominen muilla kuin osingoilla on ollut olematonta kymmenen viime vuoden aikana.
Tietenkin on olemassa yhtiöitä ja toimialoja, joissa valtio on hyvin luonteva pitkäaikainen omistaja. Useimmat suomalaiset ovat tyytyväisiä, että valtio on tuonut vakautta lentoyhtiö Finnairin asemaan. Ilman valtion tukea yhtiö olisi koronakriisin yhteydessä mennyt hyvin todennäköisesti konkurssiin. Kokonaisuutena valtion pitäisi kuitenkin pyrkiä tekemään itsensä tarpeettomaksi kapitalistina.
Ratkaisuja?
Murto katsoo, että loppujen lopuksi ihmiset ratkaisevat Suomen tulevaisuuden. Lähes 20 vuotta ilman elintason nousua riittänee suomalaisille.
Keinoja tuottavuuden kasvuun on etsitty Suomessa jo pitkään. Murto toteaa, että yksinkertaista ratkaisevaa lääkettä on turha etsiä ja erityisen riskaabelia olisi jäädä odottamaan isoa teknologista innovaatiota, joka 1990-luvun Nokian lailla kiskaisisi Suomen kasvuun. Saman toistuminen on hyvin epätodennäköistä. Tietenkin radikaalit innovaatiot voisivat auttaa Suomea, mutta olisi uhkarohkeaa jäädä odottamaan niiden ratkaisevan talouskasvun ongelmat.
Hyvin harva teollinen keksintö tai innovaatio on peräisin Suomesta. Täällä siis tarvitaan paljon kopiointia. Suurin osa maailman uusista teknologioista ja innovaatioista kehitetään Suomen rajojen ulkopuolella, ja tärkeintä on olla mukana kärjen vauhdissa, kun puhutaan uusista kasvavista toimialoista.
Esimerkkejä teknologian siirrosta löytyy jo 1800-luvulta. Finlaysonin Tampereen tehtaalle saatiin sähkövalot jo vuonna 1882, vain kolme vuotta myöhemmin kuin Thomas Alva Edison oli tuonut markkinoille hehkulampun. Suomeen keksinnön toi Finlaysonin tehtailijan poika suoraan Edisonin tuotantolaitoksilta, joissa hän oli työskennellyt.
Myös julkisen sektorin pitää huolehtia omien palvelujensa tehokkuudesta ja luoda hyvät edellytykset yritysten kasvulle. Verottaja on hyvä esimerkki viranomaisesta, jonka onnistui tehostamaan toimintaansa hyvin samalla tavalla kuin useimmat finanssialan toimijat. Enää ihmisten ei tarvitse käydä fyysisesti verottajan luona, sillä sen digitaaliset palvelut ovat toimivat. Valitettavasti tätä ei ole pystytty toistamaan laajasti julkisella sektorilla.
Risto Murto: Miksi Suomi pysähtyi. Suuntaviivoja uuteen talouskasvuun. 154 sivua. Kustannusosakeyhtiö Otava.
