Venäjän tukeman Syyrian diktatuurihallinnon kaatumisen myötä Venäjä on menettänyt suuren osan vaikutusvallastaan suhteessa Turkkiin, Carnegie Europe -ajatushautomossa ja Oxfordin yliopistossa työskentelevä bulgarialaistaustainen tutkija Dimitar Betšev sanoo.
– Venäjä on tiettävästi pyytänyt Turkilta apua joukkojensa vetämiseksi Syyriasta. Vain muutama viikko sitten tällaista otsikkoa olisi ollut vaikea kuvitella, Betšev toteaa Carnegien julkaisemassa analyysissa.
Venäjän käytössä olleiden Hmeimimin lentokentän ja Tartusin laivastotukikohdan kohtalo on toistaiseksi arvailujen varassa. Venäläisillä ei Betševin mukaan kuitenkaan näytä ole muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä molemmista, elleivät he onnistu solmimaan uutta sopimusta Syyriassa valtaan nousseen HTS-järjestön kanssa.
– Toteutuipa mikä skenaario mikä tahansa, yksi asia on kiistaton: Venäjän ja Turkin välinen valtadynamiikka on muuttunut. Ankaralla on nyt selvä yliote, hän painottaa.
Muutos on jyrkkä, sillä Venäjän alkuperäisenä tavoitteena Syyriassa oli nimenomaan Turkin pyrkimysten kampittaminen.
– Syyrian operaatio oli vain yksi osa palapeliä, jossa Venäjän presidentti Vladimir Putin painosti geopoliittisesti turkkilaista virkaveljeään Recep Tayyip Erdoğania. Turkin ilmavoimien ammuttua alas venäläisen Su-24-rynnäkkökoneen marraskuussa 2015 Venäjä asetti talouspakotteita Turkille ja kiristi siten ruuvia entisestään. Samaan aikaan Venäjä vahvisti läsnäoloaan Armeniassa – Turkille vihamielisessä maassa – ja Putinin ”uppoamattomaksi lentotukialukseksi” luonnehtiman Krimin militarisointi jatkui vauhdilla, Betšev muistuttaa.
Kun Venäjä on suurelta osin menettänyt asemansa Syyriassa, myös suuri osa Kremlin vaikutusvallasta Turkkiin on Betševin mukaan taaksejäänyttä elämää.
– Venäjän ote Turkista on heikentynyt myös muulla tavoin. Ukrainan asevoimat ovat häätäneet Venäjän Mustanmeren laivaston ulos Krimiltä Novorossijskin satamaan, minkä seurauksena Ankaralla on nyt vähemmän syytä pelätä, että meri muuttuisi ”venäläiseksi järveksi” – ilmaisu, jota Erdoğan itse käytti vuoden 2016 Nato-huippukokouksessa, Betšev sanoo.
Samaan aikaan Venäjän suhteet Armeniaan ovat kriisiytyneet. Armenia on jäädyttänyt osallistumisensa Moskovan johtamaan kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestöön (CSTO), tavoittelee nyt puolustussopimuksia lännestä ja pyrkii normalisoimaan suhteensa Turkkiin.
– Vaikka läpimurtoa ei vielä ole näköpiirissä, Ankara näyttää saavuttavan voittoja Etelä-Kaukasiassa – Venäjän kustannuksella, Betšev toteaa.
Erdoğan saattaa hänen mukaansa jopa tilaisuuden tullen muistuttaa Putinia Syyriassa vallasta syöstyn diktaattorin ylimielisyyden opetuksesta: juuri väheksymällä Turkkia Bashar al-Assad sinetöi oman kohtalonsa.
