Pian kolme vuotta jatkunutta Venäjän täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan on Peter Dickinsonin mukaan perustellusti luonnehdittu yhdeksi 2000-luvun suurimmista rikoksista. Kauhun ja hävityksen keskellä on kuitenkin hänen mukaansa nähtävissä yhä enemmän merkkejä siitä, että sotaan kohdistuneen ennennäkemättömän mediahuomion myötä Ukrainaan on alettu vihdoin suhtautua tosiasioiden eikä enää Kremlin sinnikkään propagandan valossa.
Ennen vuonna 1991 tapahtunutta Neuvostoliiton romahdusta Ukrainaa tunnettiin lännessä huonosti, mikä loi otollisen perustan Venäjän disinformaatiopyrkimyksille, ja läntinen yleisö oli usein valmis uskomaan Kremlin outoja valheita, Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtava Dickinson arvioi artikkelissaan.
– Kun media on viime aikoina kohdistanut huomionsa Ukrainaan, Kremlin propagandistit huomaavat, että heidän vääristelyjään ei enää niellä yhtä helposti. Kyseessä on jatkuva prosessi, mutta jo nyt on mahdollista tunnistaa useita Ukrainaa koskevia tärkeitä faktoja, jotka ovat juurtuneet kansainväliseen tietoisuuteen Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen myötä, hän toteaa.
Se, että Ukraina ei ole Venäjä, on Dickinsonin mukaan ukrainalaisesta näkökulmasta itsestään selvää, mutta vielä käynnistämänsä hyökkäyssodan aattona Vladimir Putin kiisti erillisen Ukrainan valtion oikeutuksen väittäen, että ukrainalaiset ovat itse asiassa venäläisiä.
– Putin ei ole itse keksinyt tätä Ukrainan kieltämistä koskevaa narratiivia. Hänen edeltäjänsä viimeistään 1700-luvulta lähtien ovat painottaneet Ukrainan olevan luovuttamaton osa Venäjää ja häikäilemättömästi manipuloineet historiallisia faktoja argumenttiensa tueksi, Dickinson sanoo.
– Venäjä pystyi sukupolvien ajan syöttämään imperialistista propagandaansa kansainväliselle yleisölle, koska ukrainalaiset oli vaiennettu ja Ukraina kuvattiin harhaanjohtavasti Venäjän omien historiallisten ydinalueiden erottamattomaksi osaksi. Onkin ymmärrettävää, että kun itsenäinen Ukraina ilmestyi vuonna 1991 kartalle, monilla oli vaikeuksia erottaa sitä Venäjästä, hän toteaa.
Helmikuun 2022 jälkeen käsitykset Venäjän ja Ukrainan suhteesta ovat muuttuneet radikaalisti, kun maailmanlaajuinen yleisö on nähnyt Venäjän hyökkäyksen röyhkeyden ja Ukrainan kansallisen puolustuksen päättäväisyyden. Vladimir Putinin käynnistämä sota on tappanut satojatuhansia ihmisiä ja murskannut miljoonien elämän, mutta myös tuhonnut valheellisen myytin venäläisistä ja ukrainalaisista ”yhtenä kansana”.
Ennen sotaa Ukrainan vähäinen kansainvälinen tunnettuus sai jotkut kuvittelemaan, että kyse on epämääräisestä ja merkityksettömästä maasta, jonka kohtalolla ei olisi kovinkaan isoa merkitystä
– Hyvin harva tuntui ymmärtävän, että Ukraina on itse asiassa koko Euroopan suurin maa, Dickinson sanoo.
Viimeisten kolmen vuoden aikana satunnaisinkaan tarkkailija ei ole voinut olla hahmottamatta kartalta, miten suuri Ukraina tosiasiassa on.
– Vaikka Ukraina saattaa yhä vaikuttaa Venäjään verrattuna pieneltä, se on eurooppalaisittain katsottuna valtava maa. Tämän tosiasian tiedostaminen auttaa muokkaamaan käsityksiä Ukrainan geopoliittisesta merkityksestä, hän toteaa.
Kansainvälisiä mielikuvia Ukrainasta sävyttivät Dickinsonin mukaan vuosikymmenten ajan väsyneet kliseet loputtoman korruptoituneesta takapajulasta Itä-Euroopan vodkanhuuruisella syrjäkulmalla.
– Tällaiset Ukrainan pysähtyneisyyttä viestivät epämairittelevat karikatyyrit ovat aina olleet harhaanjohtavia. Nyt ne ovat myös toivottoman vanhentuneita, hän sanoo.
– Vuodesta 2022 lähtien Ukraina on osoittanut olevansa kehittynyt huipputeknologian maa, joka pystyy hyvinkin pitämään puoliaan maailman kaikkien aikojen teknisesti edistyksellisimmässä sodassa. Ukrainan kyky jatkuvasti kehittää, ottaa käyttöön ja päivittää omia kotimaassa tuotettuja asejärjestelmiään on vaikuttanut paljon vanhojen kielteisten stereotypioiden kumoutumiseen, hän toteaa.
Maan muuttunut imago houkuttelee hänen mukaansa jo nyt kansainvälisiä sijoittajia ja muokkaa Ukrainan talouskehitystä tulevina vuosikymmeninä. Erityisesti ukrainalaiselle puolustusteollisuudelle ja teknologiasektorille laajemminkin povataan suurta kysyntää.
Putinin propaganda on pyrkinyt esittämään Ukraina syvien maantieteellisten ja ideologisten jakolinjojen pirstomana maana. Valheelliset väitteet jakautuneesta Ukrainasta ovat Dickinsonin mukaan olleet keskeinen osa Kremlin narratiivia jo Neuvostoliiton aikana ja saaneet vähitellen yhä aggressiivisempia muotoja.
– Tämä Ukrainan alueellisen monimutkaisuuden karkea yksinkertaistaminen osoittautui vuosien ajan melko vakuuttavaksi kansainvälisen yleisön keskuudessa, mutta ukrainalaisten yhtenäinen vastarinta Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen edessä on sen ratkaisevasti kumonnut, Dickinson sanoo.
– Ukrainalaiset kautta maan ovat yhdistäneet voimansa torjuakseen venäläisten hyökkäystä, ja Odessan ja Harkovan kaltaisten venäjämielisiksi väitettyjen kaupunkien asukkaat ovat osoittaneet puolustautuvansa ja puolustavansa kotejaan aivan yhtä päättäväisesti kuin muutkin, hän toteaa.
Venäjän hyökkäys onkin vastaansanomattomasti todistanut, että toisin kuin Putin väittää, ukrainalaisten valtava enemmistö vastustaa katkerasti ajatusta maansa päätymisestä uudelleen Kremlin hallintaan.
