Hallintopäällikkö Timo Elo valittiin kokoomuksen uudeksi puoluesihteeriksi syyskuun lopulla. Hän on aina valmis korishommiin, jos pyydetään. Nykypäivä-lehdessä joulukuussa julkaistussa ”Minulle tärkeää” -juttusarjassa hän avasi persoonaansa ja arvojaan itselleen kolmen tärkeän asian kautta.
1. Koripallo
”Innostuin koripallosta ekaluokkalaisena, kun luokallani oli muutama kaveri, jotka pelasivat. Menin silloin mukaan Joensuun Katajan Minipoikiin. C-pojissa tuli Suomen mestaruus ja myöhemmin vanhempana vielä hopeaa ja pronssia SM-tasolla. Miehissä pelasin silloista 1-divaria ja SM-sarjaakin. Koripalloon liittyen olen toiminut myös valmentajana ja erotuomarina sekä selostanut pelejä telkkariin ja radioon. Nykyisin olen myös koripalloisä, kun nuorempi pojistani pelaa.
Olen sanonut kerran Koripalloliiton kokouksessa, että olen aina valmiina korishommiin, jos vain kalenteri suo. Ja tämä pätee edelleen. Kun joku kysyy, lähden edelleenkin koripallopeliin toimitsijaksi tai kuskiksi pelimatkalle. Vuodesta 2019 lähtien olen ollut Koripalloliiton puheenjohtaja – kun siihen korishommaan pyydettiin.
Isoin asia koripallossa on minulle pukukoppielämä. Joukkueen kesken asiat puhutaan suoraan. Kestetään välillä rankkaakin huumoria, mutta silti kaikki arvostavat toinen toistaan. Koripallossa on myös sanonta ”point the passer”. Matseissa näkee, miten korintekijä osoittaa pelaajaa, jolta sai hyvän syötön. Näin jaetaan yhdessä se onnistuminen. Vaikka en itse enää pelaa, heittokisoja poikani kanssa tulee joskus harrastettua. Ja vielä olen nämä vapari(vapaaheitto)kisat voittanut.”
2. Kokoomus
”Tuntui tosi huikealta, kun tulin ensi kertaa valituksi Joensuun kaupunginvaltuustoon kokoomuksen listalta. Olin silloin reilu parikymppinen ja ajattelin, että wau. Se tuntuu edelleen hienoimmalta poliittiselta saavutukseltani. Nyt olen istunut samassa valtuustossa jo yli 30 vuotta.
Kokoomuksen palkkalistoilla olen ollut vuodesta 1994 lähtien. Tällöin minusta tuli Pohjois-Karjalan Kokoomuksen toiminnanjohtaja.
Kaikki tiesivät, että viihdyn hyvin Joensuussa, mutta silloinen puoluesihteeri Taru Tujunen tuli käsitykseen, että saattaisin sittenkin olla valmis tulemaan Helsinkiin ja tarjosi minulle töitä Kansalliskustannus Oy:n (Verkkouutisia ja Nykypäivä-lehteä kustantavan yhtiön) toimitusjohtajana. Sain kaksi päivää aikaa miettiä. Lähetin sitten Tarulle tekstiviestin ”Tulen”, johon hän vastasi, että ”Hyvä”. Elettiin vuotta 2012.
Vapaus ja vastuu. Nämä arvot napsahtivat minuun aikanaan kokoomuksessa. Olen itsekin sellainen, että arvostan vapautta ja saatan joskus toimia vähän omilla ehdoillani, mutta olen aina valmis myös kantamaan vastuun siitä, mitä teen.”
3. Sunnuntailounas
”Nimi tulee tutusta TV-sarjasta, joka on minusta hauska satiiri ajassa liikkuvista asioista ja vähän liiankin tiukoista periaatteista. Olen monistanut tämän omaan elämääni. Aina kun olen samassa kaupungissa poikieni kanssa eli Joensuussa, meillä on sunnuntailounas. He tulevat meille silloin tyttöystävineen ja käymme yhdessä läpi kaikkien kuulumiset. Sarjan tavoin pohdimme yhdessä ajassa liikkuvia asioita ja naureskelemme hyvässä hengessä toistemme mokille.
Jos joku ottaa liian vakavasti jonkun asian, palautetta tulee myös samalla pöydän ääressä. Pyrin olemaan Joensuussa aina viikonloppuisin. Pojat kyselevätkin ”Onhan sunnuntailounas?”, jos tietävät minun olevan tulossa.
Menu vaihtelee, mutta jos pojilta kysytään, tarjolla on sunnuntailounaalla kanaa, riisiä ja currykastiketta. Tämä kuuluu myös omiin suosikkeihini.
Sunnuntailounas – se on minulle sellainen oikein hieno hetki.”