Ruotsalaisen seksuaalikasvattaja ja toimittaja Inti Chaves Perezin kirja kiihotti kauhistuneita kommentteja. Kävi kuin monissa tämän päivän sensaatioissa: herätys tuomitsemiseen tapahtui viiden vuoden viiveellä.
Muutamat valtakunnan julkilausujat ovat ihmetelleet kirjan rohkeata ja pornahtavaa tiedonjakelua, mutta onni tai onnettomuus tapahtui jo vuoden 2019 syksyllä, jolloin Suomen Kulttuurirahasto jakoi kirjan kaikille Suomen ylä- ja yhtenäiskoululaisille opiksi ja ojennukseksi.
Kun tämän oppikirjan lukee vanha ja paatunut, paatunutkin hämmästelee tekstin ja näkökulmien rohkeutta. Rivoiksi tunnistettavat sanotaan niin kuin ne ovat, mutta kokonaisuus on kiedottu myönteiseen ja ymmärtäväiseen sanalliseen kääreeseen.
Kenenkään ei tulisi tuntea häpeää tai muihin kohdistuvaa syyttelyä, yleistunnelma pyrkii antamaan nuorille itsensä ja muiden yksilöllisyyden hyväksyntään. Siitä tuo Juha Hurmeen suomentaman kirjan nimi Respektiä, kunnioitusta, mutta silti monelle nuorelle liikaa.
Vihjaileva opastus jakoi ennen pälyileviä sanoja
Entisenä parin vuosikymmenen ajan Suomen elokuvatarkastamon luottamushenkilönä toimineena luonnehtisin kirjaa hyödyllisenä, mutta samalla nuoria kosiskelevana ja julkisuushakuisena teelmänä. Entisaikojen ”nuori” koki tämän päivän mediamyllytyksessä olevaan kasvuikäiseen teiniin verrattuna kilttiä ja turvallisen tietämätöntä elämää.
Joku meistä saattoi livahtaa pornoelokuvanäytökseen, useampi kulutti taskunlappunsa pattereita peiton alla tuhmia kuvia ja tarinoita lueskellen. Ensimmäiset kerrat saimme lukea ilmiselvän v-sanan suomeksi painettuna kaunokirjallisissa merkeissä, kun Pentti Saarikoski käänsi J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa alkoholin vaikutuksen alaisena ja vähän sinne tänne. Teos ilmestyi suomeksi kymmenen vuoden viiveellä 1961. Kirjan tarina sijoittuu sotien jälkeiseen New Yorkiin, keskushenkilö on kokemuksiaan kartuttava teini-ikäinen koheltaja.
Jumppamaikan intiimiopetus koulussamme oli, että peskää silloin tällöin kalujanne ja hanuri, jotta eivät härskiinny. Siinä eväät elämälle. Kukin hankki tietoja varsin köyhästä tarjonnasta. Hiukan tiedonsaanti ja vapaampi tunnelma voitti, kun myöhemmin vihreiden eurokansanedustajana toiminut Ulla-Maija ”Uma” Aaltonen ryhtyi kiertämään kouluja ja julkaisemalla kirjoja, esimerkiksi Uman kirja sinulle ja Mutsi älä oo kalkkis: kirje äidille. Silti elettiin kilttejä aikoja. Puhe kulki tasolla ”kukat ja mehiläiset”.
Tänään kaikki on toisin
Nyt elämme aikaa, jolloin aikuisten moraalinen huolenpito lapsista kohdistuu koulukiusaamisen ja vihaviestinnän kitkemiseen. Tiedonvälitysteollisuus sen sijaan paahtaa täysillä ilman ikärajoja. Suomessakin yleisjakelussa oleva maksuton tv-kanava suoltaa keskiyön aikaan täyttä kamaa, jossa heteroporno on esillä kaikista kuvakulmista, niin läheltä että kaukaa kuvaten.
Ähkintä ja huohotus tekevät siitä kuitenkin niin tympeätä, että insinööriystäväni lausui ohjelmista kriittisen sanan: ”Näin tekniikan ihmisenä ällöttää katsoa, kun ainoa liikkuva osa seisoo”.
Nuoriso kaipaa tänään säpsähdyksiä ja suoraa viestintää. Oli kyse Tik-tok- tai X-tason sielunhoidosta, asiallisen tiedonjakelunkin perille saamisen yksi kriteeri on ronski kielenkäyttö. Se herättää ja kerää hetkellisesti huomion. Niin tekee Perezin Respektiä.
Kirjan sivuilta nuoret saavat opastusta kondomin käytöstä, eikä ehkäisyn välttämättömyydestä tulisikaan vaieta – meidän pääuskontommehan sitä ei edes kiellä. Hiukan häkellyttävää on sen sijaan lukea ilmiselvästi sensaatiohakuisen opettajan neuvoja koskien anaaliyhdyntää, suuseksiä, ja kun puhe kääntyy peräaukkotähtäykseen, jokaiselle jotakin.
Kirjan tiedonvälityksellisistä hyödyistä ei liene saatavilla syvällisiä tutkimustuloksia – ja jos olisi, niitä varmaan mielellään käännettäisiin ihastelevan myönteisiksi. Nuorten itsensä kommentit ovat klikkausjulkaisuissa saaneet kahtalaista vastaanottoa. Supersuorasukainen kirjan sisältö on hämmentänyt, kommentoijat suhtautuvat siihen varauksin. Oma havaintoni maamme kasvavasta nuorisosta on, että se on maailmankatsomukseltaan varsin varauksellista – siis harkitsevaista?
Jos olisin itse vielä…
Respektiä olisi oman nuoruuteni aikana herättänyt varsinaisen kohauksen. Seuraukset kirjallissukupuolisella rintamalla olisivat saattaneet nousta luokkaan Väinö Linna– ja Hannu Salama-taso. Siis eduskunta- ja oikeudenkäyntilevellille yltäen. No, presidentti olisi kyllä kirjailijan taas armahtanut.
Mutta yksilötasolla rohkeat, mutta laupean sallivat, ymmärtäväiset analyysit suhtautumisesta stondikseen (tarkka sanalainaus julkaisusta kirjasta vailla pelkoa Julkisen Sanan Neuvoston tuomiosta), poikasuhteista, selostuksista ”mitä tyttöjen kanssa tehdään”? Teoksen olisin piilottanut peiton alle, hankkinut uudet patterit fikkariin ja talon hiljennyttyä ryhtynyt salaiseen opiskeluun. Analyysi olisi kuitenkin ollut ryhmätyötä kavereiden kanssa: ”oletteko sattuneet lukemaan…”
Inti Chavez Perez: Respektiä. Seksikirja pojille. Gummerus 2024.
