Kun Donald Trump aloittaa toisen presidenttikautensa, Yhdysvallat on kenties perusteellisimman ulkopoliittisen uudelleenajattelunsa kynnyksellä sitten vuoden 1945, nimekäs amerikkalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkija, professori Andrew Michta arvioi.
Washingtonissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että Kiina ja Tyynenmeren alue on nostettava Yhdysvaltojen uuden strategian keskiöön, mutta samaan aikaan tarjoutuu hänen mukaansa harvinainen tilaisuus käydä perusteellista keskustelua maan suhteista Eurooppaan.
– Amerikan sitoutumisessa Eurooppaan on historiallisesti ollut kyse geopolitiikan perusteista. Yhdysvallat on pohjimmiltaan merivalta pallonpuoliskolla, jonka kaksi valtamerta erottaa Euraasian mantereesta. On ollut 1900-luvun alusta lähtien itsestään selvää, että pääsy turvallisille merireiteille Atlantin yli – ja kansallisen hätätilanteen sattuessa niiden hallinta – on maan elintärkeiden kansallisten etujen mukaista. Kyky tähän on taannut Yhdysvaltojen ja koko läntisen pallonpuoliskon turvallisuuden ja – mikä yhtä tärkeää – kansakunnan vaurauden ja talouskasvun, Atlantic Council -ajatushautomon geostrategista tutkimusohjelmaa johtava Michta kirjoittaa 1945-verkkojulkaisussa.
Vaikka Tyynenmeren merkitys on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana kasvanut, Eurooppa on hänen mukaansa yhä Amerikan portti Euraasiaan, keskeinen liittolainen ja lopulta myös kansallisen kulttuuriperinnön kehto. Kahdessa maailmansodassa Yhdysvallat taisteli estääkseen yhtä suurvaltaa hallitsemasta Eurooppaa ja Euraasiaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat jäi Eurooppaan varmistamaan, ettei Neuvostoliitto saavuttaisi sitä, mihin saksalainen imperialismi oli 1900-luvun alkupuoliskolla pyrkinyt.
– Se tosiasia, että Yhdysvallat ei voi antaa vihamielisen vallan hallita Euroopan ja Euraasian resursseja, oli totta ja pätee tänäkin päivänä, hän toteaa.
Euroopan ja Yhdysvaltojen tiiviin yhteyden säilyttäminen ja Kiinan vaikutusvallan rajoittaminen on hänen mukaansa olennaisen tärkeää globaalin voimatasapainon kannalta. Erityisen tärkeää amerikkalaisesta näkökulmasta on hänen mielestään nyt varmistaa, että USA:n eurooppalaiset liittolaiset eivät ajaudu Kiinan vaikutuspiiriin.
Geostrategisesti Eurooppa on hänen mukaansa strateginen väylä, jonka kautta Yhdysvallat voi projisoida voimaa useille keskeisille näyttämöille. Ilman liittolaissuhdettaan Eurooppaan Yhdysvallat palaisi siihen syrjäiseen asemaan, joka sillä itsenäisyytensä alkuaikoina oli.
– Lainatakseni ja jatkaakseni Winston Churchillin toisen maailmansodan aikaisen esikuntapäällikön, kenraali Hastings Ismayn kuuluisaa kommenttia Britannian roolista silloisessa sodassa, Manner-Eurooppa on nykyään Amerikan uppoamaton lentotukialus, mutta vielä suuremmassa mittakaavassa, Michta sanoo.
– Yhdysvallat on sitonut ennennäkemättömän paljon sekä resursseja että mainetta Eurooppaan rakentaakseen pelotemuurin, joka piti toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton aisoissa, kunnes kommunistinen imperiumi lopulta romahti.
– Tämän panostuksen menettäminen ei heikentäisi vain Natoa ja sen myötä Yhdysvaltojen asemaa Euroopassa, vaan myös asemaamme maailmanlaajuisesti. Maan, joka ei ole valmis suojelemaan edes kriittisiä investointejaan, ei voida olettaa sitoutuvan niihin myöskään toissijaisilla tai kolmannen luokan alueilla. Jos Yhdysvallat menettäisi uskottavuutensa Euroopassa, se menettäisi uskottavuutensa myös Tyynellämerellä, Lähi-idässä ja muualla, hän toteaa.
– Yhdysvaltojen on pysyttävä Euroopassa – ei tottumuksesta, vaan selvän geostrategisen ja kansallisen turvallisuusintressinsä takia. Amerikka ei yksinkertaisesti kykene vastaamaan Aasiassa, Lähi-idässä ja muualla ilmeneviin nouseviin haasteisiin, ellei Eurooppa on turvassa, hän painottaa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina sekä professorina Yhdysvaltain laivastoakatemiassa.
