Olipa kerran Hölmölä. Hölmöläiset olivat sitä mieltä, että sote-palveluihin käytettävät rahat ja henkilöstö uhkaavat loppua. Hölmölän sote-virasto pohti pitkään ratkaisua asiaan. Lopulta Hölmölän sote-virasto keksi, että kalliisiin palveluihin pääsyä pitää rajoittaa. Tämä säästäisi rahaa.
Niin päätettiin perustaa portinvartijoita. Lääkäriin pääsyä varten Hölmölän sote-virasto kehitti useita vaiheita. Ensin asiakas otti yhteyttä omaan sote-keskukseen. Sen jälkeen sote-keskuksesta soitettiin takaisin hoitajan toimesta. Parhaassa tapauksessa asiakas ei ollut suihkussa takaisinsoiton aikana, ja prosessi eteni. Seuraavaksi hoitaja teki hoidon tarpeen arvion puhelimessa. Sen jälkeen siirryttiin varaamaan aika vastaanotolla tehtävälle hoitajakäynnille.
Kun hoitaja oli tehnyt hoidon tarpeen arvion sekä etänä että vastaanotolla, siirryttiin varaamaan aikaa lääkärikäynnille. Nämä esteet ylitettyään ja aikansa odoteltuaan hölmöläiset pääsivät lääkärin pakeille selvittämään ja hoidattamaan vaivojaan.
Hölmölän sote-virasto oli tyytyväinen. Lääkärikäyntien määrä ja kulut laskivat. Kukaan ei kuitenkaan huomannut, että portinvartijoiden kulut lisääntyivät enemmän, kuin lääkärikulut laskivat.
Kaikki Hölmölässä eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä pompotteluun ja odotteluun. Osa meni yksityiselle, jossa valitsemalleen lääkärille pääsi nopeasti ja haluamaansa aikaan. Kaikilla ei tähän kuitenkaan ollut varaa.
Muistakin palveluista piti säästää, joten portinvartijoita lisättiin myös iäkkäiden hölmöläisten ympärivuorokautiseen hoivaan. Hölmölän sote-virasto linjasi, että ikääntyneet on pidettävä asumassa kotonaan, vaikka muistisairaus olisi jo jonkin verran edennyt ja kotona pärjääminen oli jo hankalaa. Ikääntyneitä ei päästetty etenkään yritysten ja järjestöjen hoivakoteihin, jotta ostopalvelubudjettiin osoitetut säästöt saavutettaisiin.
Jälleen Hölmölän sote-virastolla oli aihetta tyytyväisyyteen. Hoivapalvelujen ostopalvelubudjetti pysyi kurissa. Kukaan ei kuitenkaan huomannut laskea kustannuksia, jotka syntyivät ympärivuorokautisen hoivan kieltämisestä: ensihoidon tehtävät ja terveydenhuollon päivystyskäynnit lisääntyivät ikääntyneillä. Lisäksi ikäihmiset täyttivät sairaaloiden ja sote-keskusten vuodeosastot, mikä haittasi muiden hölmöläisten kiireettömien leikkausten toteuttamista.
Hoitojonot karkasivat käsistä. Ikääntyneiden hyvinvointi heikkeni sairaaloiden vuodeosastolla, jossa ruoka ei ollut riittävän tukevaa ja tavanomainen arki loisti poissaolollaan. Monien hämmästykseksi Hölmölän sotea valvova virasto ei puuttunut tilanteeseen lainkaan. Raju portinvartijuus aiheutti Hölmölässä paljon inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia.
Hyvissä saduissa on kuitenkin onnellinen loppu. Hölmölän sote-virasto tajusi virheensä ja teki järjestelmästä asiakaslähtöisemmän, inhimillisemmän ja kannustavamman. Toivottavasti meillä Suomessa tehdään samoin.
