Vain kahdessa viidestä (39 %) metsää tai maata omistavassa suvussa on puhuttu omistuksen jatkamisesta suvun kanssa, selviää LähiTapiolan tuoreesta kyselystä. 12 prosentilla keskustelu on jäänyt, koska aihe on liian vaikea.
Suomalaisissa kuolinpesissä on paljon maata ja metsää. Maan- tai metsänomistajan kuollessa omistus siirtyy kuolinpesälle, jonka osakkaita ovat usein leski ja perilliset. Kuolinpesässä maahan tai metsään liittyvät päätökset vaativat yksimielisyyden, mikä usein jarruttaa päätöksentekoa maaomaisuuden hallintaa ja hoitoa koskevissa asioissa.
LähiTapiolan maatila-asiakkaista kuolinpesiä on noin 5 000.
– Tuotannon järjestäminen näillä tiloilla on todella haastavaa, kun kaikkien osakkaiden pitää olla yksimielisiä ja allekirjoittaa kaikki sopimukset. Esimerkiksi vakuutussopimuksessa pitää olla kaikkien kuolinpesän osakkaiden tai näiden valtuuttaman henkilön nimi, sanoo LähiTapiolan maatilaliiketoiminnan johtava asiantuntija Sami Myyrä.
– Ongelman ydin on siinä, ettei puhuta ajoissa. Kukaan ei uskalla ottaa asioita esille: Vanhemmat eivät uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska he eivät aio kuolla. Lapset taas eivät uskalla ottaa aihetta puheeksi, koska ajattelevat, että sitten he ovat vain perinnön perässä, sanoi ArvoLexin toimitusjohtaja Elina Lindvall LähiTapiolan järjestämässä Maata ja metsää perinnöksi -webinaarissa.
LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyn mukaan vain kahdessa viidestä (39 %) metsää tai maata omistavassa suvussa on puhuttu omistuksen jakamisesta suvun kanssa. Joka neljännessä (27 %) se on jäänyt tekemättä, mutta aikeita siihen on. 12 prosentilla keskustelu on jäänyt, koska kyseessä on heille liian vaikea aihe.
Lindvallin kokemuksen mukaan lähisukulaisen kuollessa ilmassa on monenlaista epätietoisuutta.
– Ihmiset ovat hämmentävän epätietoisia esimerkiksi siitä, mitä puoliso omistaa. Lisäksi yksi yleisimpiä harhaluuloja on, että puoliso perisi puolet. Näin on vain silloin, jos lapsia ei ole. Jos lapsia on, lähtökohtaisesti he perivät kaiken, Lindvall sanoo.
Kun elämä loppuu, niin byrokratia alkaa
Kun maan- tai metsänomistaja kuolee, perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden sisällä verottajalle. Asiantuntijoiden mukaan moni leski ja perillinen joutuu kokemaan tiedonkeräämisen tuskaa surun keskellä.
Jos edunsaajana on kuolinpesä ja edunsaajia on paljon, tarvitaan sukuselvitys.
– Perunkirjoitukseen voi myös hakea lisäaikaa, ja helpoiten se onnistuu Omaverossa, muistuttaa Lindvall.
Lindvallin mukaan täysin sopuisat kuolinpesät ovat harvinaisia.
– Jos sopuun ei kerta kaikkiaan päästä, silloin tila kannattaa myydä. Metsän kohdalla yhteismetsään liittyminen on yksi vaihtoehto.
Harva on varautunut perintöveroihin vakuutuksilla
LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyssä selvisi, että noin puolet suomalaisista joko ovat saaneet tai todennäköisesti saavat tulevaisuudessa perintöä, jonka arvo ylittää perintöverotettavan rajan eli 20 000 euroa.
– Yllättävän harva on varautunut perintöverotukseen vakuutuksilla. Vain kahdeksan prosenttia vastaajista oli hyötynyt henki- tai sijoitusvakuutuskorvauksesta perintöveron maksussa, kertoo LähiTapiola Henkiyhtiön myyntijohtaja Eeli Hulmi.
Hulmi perää puhumisen merkitystä vakuutusasioissakin.
– Tieto ei vaihdu perheissä niin sujuvasti kuin voisi toivoa. Onko minulla henkivakuutusta ja olenko kertonut siitä perheelleni? Entä tietääkö jälkipolvi, mistä löytyvät yllättävän tilanteen kohdatessa perheen tärkeät paperit? Ja mistä saadaan rahallista tukea, jos tarve vaatii?
Lindvall muistuttaa, että kertaalleen puhuminen ei riitä. Tilan tai metsän siirtämisestä sukupolvelta toiselle ei voi keskustella liikaa, eikä liian aikaisin.
– Tilanteet ja mieli muuttuvat, joten näistä asioista olisi hyvä puhua säännöllisin, esimerkiksi viiden vuoden välein. Tarvittaessa asiantuntijat auttavat.
Maatilan sukupolvenvaihdosta miettivien avuksi myös Työtehoseura on luonut omistajanvaihdospuun, jonka on tarkoitus auttaa tilan sukupolvenvaihdosta suunnittelevaa yrittäjää ja hänen perhettään.
LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyyn vastasi 1 047 henkilöä 24.10.–1.11.2024 välisenä aikana. Kyselyn toteutti tutkimusyhtiö Verian. Vastaajat edustivat maamme 18 vuotta täyttänyttä väestöä (pl. Ahvenanmaan maakunnassa asuvat). Tulosten tilastollinen virhemarginaali on noin 3,1 prosenttiyksikköä.
