Elämme keskellä hybridihässäkkää. Sähkö-, kaasu- ja tietoliikennekaapeleita katkotaan Itämerellä toistuvasti. Palvelunestohyökkäykset, disinformaation levittäminen, pelon ja epävarmuuden lietsominen on arkipäivää. Kyse ei ole enää poikkeuksista.
Epärauhan ja epävakauden aikaa leimaa jännitteet. Venäjä on muuttanut Euroopan turvallisuustilanteen pysyvästi. Vaikka Ukrainan sota joskus loppuukin, Venäjän sotahimot eivät kuulemma siihen tyrehdy.
Kaapeleita on katkottu jo riittävästi. Suomen viranomaisten erinomainen toiminta Eagle S -aluksen kanssa sai rutkasti kiitosta myös kansainvälisesti. Sabotaaseja ei kannata harjoittaa. Me emme katsele sivusta tumput suorina.
Itämeren alueen Nato-maiden huippukokouksessa Helsingissä sovittiin toimista, joilla Itämeren alaista kriittistä infrastruktuuria suojataan ja Venäjän varjolaivastoja ajetaan ahtaalle. Naton läsnäolon lisääminen Itämerellä luo vastetta ja pidäkettä, teknologista valvontaa lisätään. Lisäksi perustetaan merilain asiantuntijoiden ryhmä, joka etsii kansainvälisestä lainsäädännöstä keinoja puuttua varjolaivastojen toimintaan. Myös komissio perkaa kansainvälistä merioikeutta.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, ettei mediassa noussut minkäänlaista älämölöä siitä, että kaapelirikkojen seurauksena kansainvälisestä merioikeudesta tehtäisiin uutta tulkintaa. Sen sijaan, kun Venäjä suhtautui Geneven pakolaissopimukseen kuin vessapaperiin ja alkoi käyttää ihmisiä hybridiaseina Suomea vastaan, kansainvälisestä pakolaissopimuksesta ei olisikaan saanut tehdä uutta tulkintaa.
Rajalain voimassaoloa tulee jatkaa
On tärkeää, että sisäministeriö on nyt ryhtynyt valmistelemaan Venäjän harjoittaman välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun poikkeuslain jatkamista. Rajaturvallisuuslaki tuli voimaan viime heinäkuussa kovan mediakohun saattelemana. Lain avulla turvapaikanhaku Suomen rajalla voidaan tilapäisesti keskeyttää ja tulijat käännyttää ilman valitusoikeutta. Turvapaikanhakijalla on kuitenkin mahdollista vaatia maasta poistamisen uudelleenarviointia.
Laissa myös määritellään tietyt poikkeusryhmät, joiden turvapaikkahakemus otetaan vastaan. Näihin kuuluvat lapset, vammaiset tai ”muut erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt”. Arviossa otetaan lain mukaan huomioon lapsen etu ja se, aiheuttaisiko maasta poistaminen henkilölle välittömän hengen tai terveyden vaaran.
Laki on toiminut ennaltaehkäisevästi kuten toivottiin, eikä sitä ole tarvinnut soveltaa. Venäjän törkeily, jossa ihmisiä käytetään surutta hybridiaseina, tyssäsi.
Sisäministeriö tullee antamaan hallituksen esityksen lain jatkamisesta eduskunnalle huhtikuussa. Vasemmistoliitto ja vihreät aikovat eduskuntakäsittelyssä jälleen vastustaa lakiesitystä. Se, miten kuusi lakia viimeksi vastaan äänestänyttä SDP:n kansanedustajaa perustelee äänestyskäyttäytymistään jatkossa, tulee olemaan mielenkiintoista kuultavaa.
Väite siitä, että rajaturvallisuuslaki olisi Suomen perustuslain vastainen, on vähintäänkin outo. Suomessa perustuslakivaliokunta on se elin, joka tulkitsee perustuslakia ja päättää, ovatko uudet lakiesitykset sen mukaisia. Näin toimittiin myös rajaturvallisuuslaissa, jolloin viisi kuudesosaa eduskunnan enemmistöstä luotti perustusvaliokunnan huolelliseen arvioon.
EU sallii turvapaikanhaun rajoittamisen
Väitteet siitä, että rajaturvallisuuslaki olisi myös EU-oikeuden ja kansainvälisten sopimusten vastainen, on saanut mediassa paljon palstatilaa. Väite on pelkkä mielipide, sillä fakta on se, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ole koskaan punninnut, millaisiin toimiin valtio voi ryhtyä, jos toinen valtio käy sitä vastaan ihmisaseilla. Olisiko todella niin, että Venäjä voi puskea ulkorajojemme yli keitä tahansa ja miten paljon tahansa, ilman, että Suomella olisi mitään sallittua keinoa torjua Venäjän häikäilemättömyyttä?
Rajaturvallisuuslakia käännytyslaiksi kutsuvat pitäytyvät tiukasti siinä tulkinnassa, että Suomea sitoo ehdoton turvapaikanhakijoiden palautuskielto. Geneven pakolaissopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan yli ei heidän mukaansa kävellä ikinä eikä missään tilanteessa. Ei, vaikka Geneven sopimus on vuodelta 1951, jolloin ei ollut hajuakaan välineellistetystä maahantulosta.
Kysymys on lopulta sitä, kuinka pitkälle ehdoton palautuskielto venyy ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnassa, jos sellaisen joskus saamme. Onko palautuskielto täysin ehdoton ja poikkeukseton myös silloin, kun vihamielinen valtio käy hybridihyökkäykseen toista valtiota vastaan ihmisasein? Rohkenen epäillä. Tulkinnat elävät ajassa.
Sen sijaan EU-komission kannan tiedämme. Asiasta, kumma kyllä, uutisoitiin muutamalla rivillä ja varsin niukasti suomalaismediassa. Myös komissiolle kannelleet suomalaiset oikeusoppineet ovat olleet hissukseen komission tiedonannosta, joka julkaistiin 11. joulukuuta 2024.
Komissio hyväksyy jäsenmaiden tekemät väliaikaiset rajoitukset turvapaikanhakuun välineellistetyn maahantulon tilanteissa. Turvapaikanhakuoikeutta voidaan komission mukaan rajoittaa, kunhan se tapahtuu tiukasti säädeltynä ja laillisten puitteiden sisällä. Vaikka tiedonanto ei ole oikeudellisesti sitova, komissio antoi näin poliittisen tukensa. Vihreät, vasemmisto ja useampi demarihan väittivät, että rajalaki tuhoaa Suomen oikeusvaltion. Sopia kysyy, onko nyt koko EU pilalla?
Uudet tilanteet vaativat uusia ratkaisuja. Rajaturvallisuuslaki on tärkeä työkalu kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Väitteet siitä, ettei Suomi poikkeuslain hyväksyttyään olisi enää oikeusvaltio, on surullista puppua. Oikeusvaltiolla on oikeus puolustaa itseään. Ja sen me teemme: turvamme Suomen ja suomalaisten turvallisuuden kaikissa tilanteissa.
