Donald Trumpin hallinnon halu saada Tanskalle kuuluva Grönlanti Yhdysvaltain lipun alle on Trumpin Tanskan-suurlähettiläänä vuosina 2017-2021 toimineen Carla Sandsin mukaan yritys ratkaista turvallisuushuolia, joista on puhuttu jo vuosia.
– Minulle esiteltiin nämä ongelmat jo loppuvuodesta 2017, kun aloitin suurlähettiläänä. Kyse on vakavista turvallisuusasioista niin Grönlannissa kuin sen ympäristössäkin, hän sanoo Verkkouutisille Washington DC:ssä.
Republikaanivaikuttaja Sands on ollut pitkään Trumpin merkittävä kampanjalahjoittaja ja tukija ja toiminut hänen talousneuvonantajanaan Trumpin ensimmäisen presidentinvaalikampanjan aikana. Sands toimii nykyisin Trumpin hallintoa lähellä olevan America First Policy Institute -ajatushautomon energia- ja ympäristöasioista vastaavana varapuheenjohtajana. Hänelle on povattu jonkinlaista neuvonantajaroolia Yhdysvaltain uudessa hallinnossa. Sands pyrki republikaanien senaattoriehdokkaaksi Pennsylvaniassa vuonna 2022, mutta jäi esivaalissa neljänneksi. Hän käytti kampanjaan miljoonia dollareita omia rahojaan ja luonnehti itseään kilvan Trump-myönteisimmäksi ehdokkaaksi.
Ex-lähettiläs viittaa Grönlantiin liittyvillä ”turvallisuushuolilla” erityisesti niin sanottuun GIUK-aukkoon. Tällä tarkoitetaan Grönlannin, Islannin ja Britteinsaarten välisiä merialueita pohjoisella Atlantilla. Donald Trump on puhunut erityisesti alueella operoivista kiinalaisista ja venäläisistä aluksista. Sandsin mukaan Kiina on halunnut jo pitkään saada jalansijaa Grönlannista osana vaikutusvallan ulottamista arktisille alueille. Kiina on ollut kiinnostunut esimerkiksi infrastruktuurihankkeista ja kaivostoiminnasta.
Pohjimmiltaan tilanteessa Tanskan kanssa on Carla Sandsin mukaan kuitenkin kyse puolustuskyvyistä. Hänen mukaansa on täysin selvää, etteivät Tanskan resurssit riitä Grönlannin turvallisuuden takaamiseen. Sands nostaa tässä yhteydessä Suomen esimerkiksi maasta, joka on hoitanut asiansa kunnolla.
– Kun katsotaan eri maiden ”Nato-todistuksia”, saa Suomi arvosanaksi kymppiplussan. Teillä on, ja on aina ollut, oikeasti uskottava puolustus – myös ennen Natoon liittymistä.
Sands kiittelee sitä, miten Suomi piti kylmän sodan jälkeenkin kiinni kovan sodankäynnin kyvyistä samalla, kun moni muu Euroopan maa vähensi puolustussatsauksiaan ja keskittyi muun muassa rakentamaan joukkoja, jotka soveltuvat rauhanturvatehtäviin ulkomailla.
– Ihailen tätä. Suomi on todellinen puolustuksen rock-tähti. Monet Euroopan maat ja myös Yhdysvallat todella tarttuivat niin sanottuihin rauhanosinkoihin ja ohjasivat varoja puolustuksesta esimerkiksi sosiaaliturvaan.
Tanska on kuitenkin Carla Sandsin mukaan toiminut tässä erityisen kehnosti. Hän kertoo painostaneensa tanskalaisia lisäämään puolustusmenoja jo suurlähettiläsaikanaan.
– He satsasivat vähän lisää, mutta Nato-todistus näyttää selvästi, että he eivät tee sitä, mitä Nato heiltä edellyttäisi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Sands kertoo anekdoottina ajautuneensa lähettiläskautensa lopussa riitaan, jossa tanskalaisdiplomaatti oli huutanut hänelle suoraa kurkkua, ettei maa tule missään nimessä panemaan yhtään nykyistä enempää rahaa puolustukseen.
Ex-lähettiläs jatkaa Tanskan olevan tällä hetkellä tämän takia ”epäonnistunut kumppanina”.
– Ja tässä puhutaan vain Tanskasta itsestään – ei Grönlannista. Heidän kykynsä puolustaa sitä on pyöreä nolla. He ovat ihania ihmisiä. He ovat onnellisia ja panostavat paljon esimerkiksi julkisiin palveluihin. Mutta Grönlantia puolustetaan parilla koiravaljakolla ja pienillä arktisilla joukoilla, joiden määrän he vielä laskevat [virallisissa luvuissa] kahteen tai kolmeen kertaan.
– Nyt he sanovat panevansa 1,5 miljardia dollaria Grönlannin puolustukseen, mutta tämä tulee tapahtumaan useamman vuoden ajanjaksolla. Tanska tuppaa muutenkin lupaamaan suuria ja alisuorittamaan. Toistan jälleen, että he ovat hienoja ihmisiä, mutta heidän DNA:ssaan on puhua paljon siitä, mitä he aikovat tehdä [puolustuksessa], mutta jättää hommat lopulta puolitiehen.
Carla Sands rinnastaa esimerkkinä Tanskan talouden ja väestön Yhdysvaltain Coloradon osavaltioon.
– Ei Colorado voisi puolustaa Grönlantia. Totuuden sanominen ääneen voi olla epämukavaa, mutta se ei muuta sitä, että se on totuus.
Jos Tanskalla olisi mielenkiintoa ja kykyä kehittää Grönlantia, olisi se Sandsin mukaan jo tehnyt niin. Sands sanoo, että Grönlannin väestö haluaisi kunnollista talouskehitystä, jota Tanskan nykyisellä poliittisella linjalla ja resursseilla ei voida saavuttaa.
Verkkouutisten jututtamien amerikkalaisten ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden mukaan mikään ei kuitenkaan todellisuudessa estäisi Yhdysvaltoja toteuttamasta heti uusia infrastruktuurihankkeita Grönlannissa tai lisäämästä sotilaallista läsnäoloaan alueella. Tanskalaiset ja grönlantilaiset suhtautuisivat useimpien arvioiden mukaan tällaiseen varsin positiivisesti.
Miksi Grönlanti siis halutaan saada virallisesti osaksi Yhdysvaltoja?
– Tämä on keskustelu, joka presidentti Trumpin on käytävä Tanskan pääministerin kanssa. Puhun vain siitä, mistä minulla on tietoa, Sands vastaa.
Onko vaarana, että Yhdysvallat alkaa vieraannuttaa Tanskan kaltaisia tärkeitä liittolaisia itsestään tekemällä näin aggressiivisia linjauksia?
– Minä kysyisin puolestani takaisin, onko riskinä, että Tanska etäännyttää Amerikan itsestään, kun he eivät pane kahta prosenttia puolustusmenoihin, kuten Nato edellyttää, eivätkä saa hyväksyttyä arvosanaa Nato-todistukseensa, Sands tokaisee.
