Britannian ja Ranskan Münchenin konferenssissa syyskuussa 1938 natsi-Saksan johtajalle Adolf Hitlerille tekemien myönnytysten jälkeen Winston Churchill kirjoitti, että demokratioilla olisi pian edessään valinta häpeän ja sodan välillä.
Vuotta myöhemmin Eurooppa oli sodassa, jossa maansa pääministeriksi keväällä 1940 noussut Churchill tuli näyttelemään merkittävää roolia.
– Se, mikä oli totta eilen, on totta myös tänään: vuoden 1938 Münchenin hetki on palannut Eurooppaan. Vladimir Putin on alusta alkaen pitkälti noudattanut Führerin strategiaa ja sotaisaa metodia, ranskalainen historiantutkija ja ekonomisti Alain Fabre sanoo Robert Schuman -säätiön julkaisemassa artikkelissa.
– Vaikka Putin ei ole Hitler, hänellä on mainitun diktaattorin kanssa yhteinen revisionistinen hanke, jonka tarkoituksena on kumota vallitseva kansainvälinen järjestys, Fabre toteaa.
Vladimir Putinin strategiassa sodasta on hänen mukaansa tullut pysyvä olotila, joka tähtää Venäjän jatkuvaan laajentumiseen ja oikeuttaa omiin kansalaisiin kohdistuvan sorron. Samaa ajattelutapaa edustivat hänen mukaansa jo tsaarien Venäjä ja sittemmin Neuvostoliitto.
Imperiumi, joka kiistää kaikki alueelliset rajat, näkee Alain Fabren mukaan oman ylivalta-asemansa potentiaalisesti äärettömänä.
Toisessa maailmansodassa kärsitty tappio sai hänen mukaansa Saksan hylkäämään imperialistisen pyrkimyksensä. Venäjä ei ole vastaavaa valintaa edes Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tehnyt, ja sen seuraukset tuntuvat nyt traagisesti.
– Euroopan vakaus voidaan viime kädessä pysyvästi turvata vain työntämällä venäläiset takaisin Venäjälle. Heidän imperialistiset aikomuksensa eivät lopu tulitauon antamaan hengähdystaukoon, hän varoittaa.
– Putinin jatkuvien sotien edessä eurooppalaiset ovat jälleen kerran alistumisen tai täysimittaisen sodan dilemman edessä. Kuten [ranskalainen filosofi] Raymond Aron meitä vuonna 1951 muistutti, totaalisen sodan välttämiseksi on välttämätöntä ottaa vastaan rajoitettujen sotien riski, Fabre toteaa.
– Kyse ei ole niinkään aineellisista resursseista, vaan ennen kaikkea rohkeudesta ja itseluottamuksesta. Euroopan kohtalon avain on sen johtajien lujuudessa, uskottavuudessa ja vastustajan patoamisessa, hän kiteyttää.
Eurooppalaisilla on hänen mukaansa vielä aikaa osoittaa Putinille, että Venäjällä ei ole vastassaan myöntyväisyysmiehiä, kuten Hitlerillä vuonna 1938, vaan rautaisia johtajia, jotka ovat tarvittaessa valmiita taisteluun läntisten demokratioiden vapauden puolesta.
