– Nyt on hauskaa! Raaka jalkatyö on rankkaa ja varpaat muussina, mutta kaiken korvaa jo kun tulee se yksi ihminen joka kertoo tykkäävänsä mainokseni viestistä, kuntavaaliehdokas Elina Ljungberg nauraa.
– Esitteiden jakaminen ja ihmisten kanssa keskustelu on energisoivaa puuhaa.
Ostoskeskuksissa, toreilla, kauppakeskusten sisääntulopaikoilla ja muilla kohtaamispaikoilla – ja mediassa – on eletty suomalaista kunta- ja aluevaalien huumaa. Ehdokkaat ja puolueet kamppailevat huomiosta käynnissä olevaan ennakkoäänestykseen ja ensi sunnuntain vaalipäivään.
Kuntavaaleissa on koko maassa 29 950 ehdokasta. Heistä tuhannet ovat ensi kertaa mukana.
Espoossa kaupunginvaltuustoon ensi kertaa pyrkivä Elina Ljungberg lähti politiikkaan varsinaisesti vasta helmikuun puolenvälin jälkeen ystävien kannustuksesta. Oman isän pitkään tekemän seniorivapaaehtoistyön esimerkki myös vaikutti ja tarttui. Ehdokkuuspäätöksen jälkeen kaikki lähti etenemään vauhdilla.
– Mitä enemmän kuntapolitiikasta tiedän, sitä enemmän haluan olla mukana tekemässä päätöksiä. Olen todella motivoitunut.
Kampanjointi voi vaatia paljon aikaa, työtä ja välillä unettomia öitäkin. Ehdokkuus ei ole yksinkertaista.
Jo materiaalin teettäminen ja selvittelyt olivat urakka. Esitteet. Rintanapit. Kyltit. Valokuvaukset. Maksut. Huomioliivit.. ja ne vaalikoneet! Kampanjointiaika on hänen mukaansa silti ollut valtavan opettavaista.
– Minulla ei ole suuria verkostoja tai yrityssponsoreita, mutta paljon on tahtoa.
Kokoomusehdokas kertoo parasta vaalityössä olleen, kun saa kuunnella ihmisten tarinoita, heidän arkeaan. Hänen mukaansa omat ehdolle lähtemisen syyt kumpuavat kokemuksesta, kun arjessa on ollut haasteita eikä mikään ole sujunut ilman ponnisteluja. Pärjääminen, tienaaminen, ja kolmen nyt jo aikuisen lapsen kasvattaminen vaati sinnikkyyttä.
– Jostain syystä ihmiset avautuvat elämästään minulle. Usealta on läheisiä poistunut ja miten moni kertoo oikeasti kärsivänsä yksinäisyydestä. Kyllähän se vaikuttaa niin, että haluan aidosti tehdä töitä sen eteen, että pystyisin heitä tukemaan jatkossa, Elina Ljungberg kertoo.
– Jokainen tällainen kohtaaminen antaa minulle todella paljon. Huomaan miten ihmiset kaipaavat, että saavat puhua ja joku kuuntelee. Se ei vaadi paljon, että ihmiset kokevat tulleensa huomioiduksi. Kaikki ovat tyytyväisiä kun pääsevät puhumaan edes vähän. Kaikki me tarvitsemme huomiota.
Vaalimatkan varrella saatu tuki on hänen mukaansa tuntunut lähes ihmeelliseltä.
– Ja kun näen, kuinka monet ihmiset toivovat ja kaipaavat juuri niitä asioita, joita haluan ajaa. Sitä tuntee vahvasti, että heidän eteensä täytyy tehdä kaikki mitä voi. Juuri se auttaa jaksamaan.
IPR-asiantuntijana ja EU-tavaramerkkiasiamiehenä työskentelevän Elinan yksi sydämenasia ovat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Kampanjateemaksi heistä tuli toinen ryhmä eläkeläisten rinnalle. Miten nuoret saisivat ikäihmisistä turvallista aikuista tukea?
Elina Ljungberg kaipaa myös yrittäjähenkisyyttä. Että kaikkea työtä pidettäisiin arvokkaana ”ja sinun kuuluisi olla työstäsi ylpeä”.
Iloisemmissa merkeissä vaalikentillä kohdataan ehdokkaan mukaan ihmisiä hyväntuulisesti.
– Kun on vaalit, niin on jonkinnäköinen syy höpötellä ihmisten kanssa. Eihän sitä muuten tuonne mene kävelemään ja häiritse vastaantulijoita. Siinä mielessä todella kivaa, hän nauraa.
– Yhtäkkiä onkin ympärillä paljon uusia kasvoja ja kavereita, kun on mukana muiden ehdokkaiden joukossa. Tulee tunne, että kuuluu johonkin. Se on aika hienoa.
– Politiikkaan tarvitaan enemmän kuuntelemista, vähemmän huutamista – ja ennen kaikkea käytöstapoja ja kunnioitusta. Mutta on saanut kuulla uskomattomia elämäntarinoita ja kohdata väkeä joiden viisaus ja toivo kantavat pitkälle.
