Blogia on päivitetty 19.6.
Euroryhmän ratkaisevaksi odotettu kokous päättyi Luxemburgissa tuloksettomana. Kreikalla ei ollut mitään uutta esitettävään. Kreikan valtiovarainministeri piti kokouslähteiden mukaan kokouksessa oman show’nsa, mutta puhui kaikesta muusta kuin sellaisesta, mikä olisi johtanut kohti sopimuksen syntymistä. Kokoukseen osallistuneet ministerit vaikuttivat lähinnä turhautuneilta. Oliko Varoufakis edes tosissaan? Ainakin hän ottaa kreikkalaisen teatterin tosissaan. Sen verran eläytyväinen ja villi oli hänen esiintymisensä lehdistön tiedotustilaisuudessa.
Kreikan neuvotteluhaluttomuudesta huolimatta Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk päätti kutsua koolle euromaiden valtionpäämiesten eurohuippukokouksen maanantaille. Ja euroryhmäkin joutuu taas kokoontumaan ennen sitä. Viimeisen yrityksen jälkeen tulee aina uusi viimeinen ennen kuin aika viimeistään loppuu 30. kesäkuuta.
Yllättävää oli se, että Tusk kutsui kokouksen koolle maanantaiksi. Yleensä ratkaisevat kriisikokoukset pyritään päättämään sunnuntaisin, jotta markkinareaktio maanantaina olisi rauhallinen. Tällä kertaa strategia näyttäisi olevan toinen. Kreikan talletuspaon pelätään kiihtyvän maanantaina sellaiseksi, että kreikkalaispankit saattavat joutua sulkemaan ovensa. Silloin Kreikan hallitukselta kysytään viimeisen kerran: ”Tätäkö te todella haluatte?”
Voi olla, että haluavat. Maksukyvyttömyys ja siitä seuraava epävarmuuden aika alkavat olla Kreikan pääministeri Aleksis Tsiprasille ja valtiovarainministeri Yanis Varoufakikselle ainoa tapa pelastaa kasvonsa, koska suostumalla talouskuriin heidän pelinsä kotimaassa on pelattu. Euroopan unioni taas ei voi tulla vastaan tai se osoittaa, että talouskurivaatimukset ovat pelkkä savuverho, jonka läpi mikä tahansa maa voi tarvittaessa rikkoa.
Tällä kertaa signaalit viittaavat siihen, että Kreikan rahoitus on oikeasti loppumassa ja Kreikka on ajautumassa maksukyvyttömyyteen. Vahvistusta sille antoivat torstain kokouksen jälkeiset valtiovarainministeri Alexander Stubbin ja euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloemin lausunnut siitä, että ”sopimusta ei ole näköpiirissä”.
Miksi signaalit poikkeavat tällä kertaa aiemmista lukuisista Kreikkaa koskevista hätätilanteita?
Poikkeuksellisen ja yllättävän hätäsignaalin antoi keskiviikkona Kreikan keskuspankki, joka kehotti Kreikan hallitusta hyväksymään kaksi viikkoa sitten Kreikalle tarjotut ehdot leikkauksista ja uudistuksista, jotta Euroopan komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) muodostama troikka voisi maksaa Kreikalle viimeisen 7,2 miljardin euron lainaerän toisesta tukipaketista. Kreikan keskuspankki jopa väläytti, että jos Kreikka ei myönny ehtoihin, seurauksena voisi olla Kreikan irtoaminen koko Euroopan unionista. Poikkeuksellista tässä on se, että kansallinen keskuspankki puuttuu ylipäänsä poliittiseen päätöksentekoon.
Tällä kertaa Kreikan hetki lyö oikeasti, koska Kreikan lainaohjelma on päättymässä tämän kuun lopussa ja haluja rahoittaa Kreikkaa sen jälkeen edelleen ei ole. Kreikka on myös käytännössä jo maksukyvyttömyydessä jätettyään viime viikolla maksamatta Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) 300 miljoonan euron erääntyneen lainan. Kreikan kassa on tyhjä. Vaikka se jotenkin saisi suoritettua 30. kesäkuuta IMF:lle yhteensä 1,6 miljardin euron erääntyvät velat, totuuden hetki koettaa 20. heinäkuuta, jolloin EKP:lle maksettavaksi erääntyy 3,5 miljardin edestä velkoja.
– Pelkään, että se päivä lähestyy, että joku sanoo ”game over”, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk arvioi jo viikko sitten Kreikan tilannetta.
Muutaman miljardin tähden
Troikan neuvottelut Kreikasta eivät ole edenneet, vaan pikemmin tiimalasin hiekan loppuessa näkökohdat ovat erkaantuneet toisistaan. Kreikka pelaa uhkapeliä, jossa se veikkaa, että vastapuoli ei hyväksy Kreikan irrottautumista eurosta.
Nyt neuvotellaan virallisesti vain 7,2 miljardin euron viimeisestä maksuerästä ja tukipaketin jatkosta joko vuoden loppuun tai ensi maaliskuun loppuun. Laina-ohjelman jatko mahdollistaisi esimerkiksi sen, että toisesta tukipaketista Kreikan pääomittamiseen tarkoitetut 10 miljardia euroa voitaisiin kanavoida valtiolle erääntyvien lainojen maksamista varten.
Kreikan kiinnostuksen kohteena on kuitenkin jatkoajan jälkeinen aika. Kreikka haluaisi helpotuksia velkoihin, vaikka tukipakettilainat ovat 2020-luvulle saakka korkovapaita ja ensimmäisen tukipaketin lainoja alkaa erääntyä maksettaviksi vasta 2030-luvulta lähtien. Lähes 180 prosentin velkasuhteen pienentäminen on kuitenkin kymmenien vuosien tuska, josta realismi on kaukana. Kreikka toivoisi, että velkojen leikkausten turvin se voisi pikemmin päästä takaisin yksityisille lainamarkkinoille, eikä sen tarvitsisi enää tehdä talouspolitiikkaansa troikan valvonnassa.
Velkojen leikkaus tarkoittaisi kuitenkin, että euromaiden, mukaan lukien Suomen, saatavia leikattaisiin eli tunnustettaisiin luottotappiot. Lisäksi Kreikka voisi alkaa jälleen lipsua talouskurin linjasta. Kolmas tukipaketti taas ei ole Kreikalle niin mieluisa, koska silloin se joutuisi sitoutumaan velkojien valvontaan edelleen. Toisaalta tukipaketin jatkon läpivieminen alkaa olla myös EU-maille hankalaa. Etenkin Saksan liittopäivillä liittokansleri Angela Merkelin johtamassa CDU-CSU-parlamenttiryhmässä konservatiivisemmat edustajat suhtautuvat hyvin skeptisesti Kreikan tukemisen jatkamiseen.
Painostava heinäkuu
Jos erääntyvät lainat heinäkuussa EKP:lle jäävät maksamatta, se tarkoittaa automaattisesti sitä, että kreikkalaispankit eivät saa enää keskuspankiltaan EKP:n sallimaa hätärahoitusta, jonka turvin talletuspako kyetty ”hoitamaan”. Ilman keskuspankin likviditeettiä Kreikka olisi todellisuudessa jo irti eurojärjestelmästä ja ratkaisuiksi jäisivät tilien jäädytykset, pääomaliikkeiden rajoitukset ja uuden valuutan käyttöönotto. Kreikan irtaantuminen eurosta on ainoa vaihtoehto siinä tilanteessa. Pehmein keino olisi ottaa eurojen rinnalle käyttöön uusi rinnakkaisvaluutta. Kreikkalaisille se voisi tarkoittaa uutta alkua jonkin ajan kuluttua. Kokemuksen perusteella pakotetut irtaantumiset valuuttakytkennästä tarkoittavat kuitenkin noin vuoden taloudellista ja yhteiskunnallista epävakautta. Hallitukselle se olisi itsemurha.
Vaikka euromaissa on jo läpi kevään vakuuteltu, että Kreikan euroero olisi siedettävissä, korkomarkkinoiden liikkeet tällä viikolla osoittivat muuta. Entisten kriisimaiden jälkimarkkinakorot lähtivät selvään nousuun jo alkuviikosta. Korkojen nousua pidetään merkkinä siitä, että sijoittajat hinnoittelevat korkoihin myös muiden maiden euroeron riskin. Valuutta-alueen uskottavuuden kannalta on olennaista, että se on pysyvä. Rahapolitiikasta tulisi aiempaa tehottomampaa, jos valuutta-alueella jäisi pysyvä riski muidenkin maiden irtaantumisesta. Siksi Kreikan euroero ei edelleenkään ole yhdentekevä EU:lle.
Damokleen miekka
Kreikan pääministeri Aleksis Tsiprasille tilanne on vaikea, koska oma puolue tuskin hyväksyy velkojien vaatimuksia. Tsipras haluaa velkojilta vielä viimeisen esityksen, jonka hän vie maan parlamenttiin. Tarjous, josta ei voi kieltäytyä annettaneen ensi viikolla EU:n pääministereiden huippukokouksessa.
Tutkimuslaitos Marcin mukaan 50,2 prosenttia kreikkalaisista on sitä mieltä, että Kreikan pitäisi hyväksyä velkojien tarjous, jotta maksukyvyttömyys estettäisiin. Vain 34,7 prosenttia kreikkalaisista oli sitä mieltä, että Tsiprasin pitäisi säilyttää tiukka linjansa. 77 prosenttia kreikkalaisista oli sitä mieltä, että Kreikan pitäisi pysyä eurossa.
Tsipras pääsee tarjouksen myötä pesemään kätensä. Hallituksen äänten turvin esitys tuskin menee läpi, koska Syrizan vasen laita ei ole valmis hyväksymään leikkausesityksiä. Opposition keskusta-oikeistolaiselta Uusi demokratia -puolueelta tukea voisi tulla, mutta silloin puolueen pitäisi päästä hallitukseen. Tsipras pettäisi lupauksensa äänestäjille, ja Syriza todennäköisesti hajoaisi. Edessä olisivat pian uudet vaalit ja uusi muutaman kuukauden epävarmuuden aika. Tsiprasista ja Syrizasta ei johtajuutta ole löytynyt. Kreikkalaisille pitää vihdoin olla vaaleissa tarjolla selvät vaihtoehdot: euroero tai talouskuri troikan valvonnassa. Enää ei sama Syrizan petos mene läpi, että samaan aikaan voisi sekä irtaantua talouskurista että pysyä eurossa.
Kreikkalaisten yllä roikkuva damokleen miekka uhkaa pudota heidän päälleen riippumatta siitä, mikä ratkaisu on. Euroero kuitenkin olisi ratkaisu eikä pelkkää kasvavien ongelmien lykkäämistä tulevaisuuteen. Se ratkaisu on puhtaasti kreikkalaisten käsissä.
Verkkouutisten talouden ja politiikan toimittaja Sami Metelinen seurasi Luxemburgissa Kreikka-ratkaisun kehittymistä euroryhmän ja EU-valtiovarainministereiden Ecofin-kokousten aikana.
Juttua on päivitetty 19.6. Luxemburgin kokousten jälkeen. Päivitys on kirjoitettu kursiivilla.
