Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n Helsingin residentuura eli tiedusteluasema kirjasi elokuussa 1982 ylös, mitä tehdä Suomen politiikassa.
Tuolloin Suomessa oli alkamassa Mauno Koiviston kausi Urho Kekkosen jälkeen. Maailma eli kylmän sodan vaarallisia loppuaikoja.
Verkkouutiset ja Nykypäivä löysi kaksi Suomi-ohjekirjettä KGB-arkistonhoitaja Vasili Mitrohinin arkistosta Cambridgesta. Ne kertovat mustaa valkoisella Neuvostoliiton käytännön poliittisesta vaikuttamisesta Suomessa.
Julkaisemme käännetyt tekstit myös kokonaisuudessaan. Ne löytyvät tämän linkin takaa.
Professori Kimmo Rentola on huomauttanut, että Urho Kekkosen kanssa vuosikymmeniä asioineella KGB:lla oli 1982 presidentinvaalissa jokaisessa pääpuolueessa mieluisampi ehdokas kuin se jonka puolue asetti.
Ohjekirje kertoo, että vielä vaalin jälkeenkin Ahti Karjalainen ja Kalevi Sorsa olivat Neuvostoliiton suosikkeja ja seuraavia presidentinvaaleja jo suunniteltiin.
Ensimmäisen ohjekirjeen otsikko on ”KGB:n Suomen residentuuran toiminnasta, elokuu 1982”.
Toisen otsikko on ”Huomioita aktiivisista toimista (kampanjoista) Suomessa”.
”Jotta voi vaikuttaa”
Ohjekirjeistä ensimmäinen alkaa luonnehdinnoilla uuden presidentti Mauno Koiviston ajasta.
”… ei ole johtanut vain oikeistolaisten virkamiesten dominoiman ulkoministeriön roolin vahvistumiseen käytännön ulkopoliittisen linjan muotoilussa. Se on myös johtanut pääministerin ja koko hallituksen lisääntyvään vaikutusvaltaan maan ulkopolitiikassa, mikä saattaa johtaa Neuvostoliiton kannalta epätoivottaviin seurauksiin, jos oikeistolainen Kokoomuspuolue liittyisi hallitukseen”, ohjekirje toteaa.
KGB viittaa kolmeen NKP:n politbyroon kokoukseen ja toteaa ”hahmottelevansa” asioita niiden pohjalta.
”Jatketaan luottamuksellisten suhteiden tukemista ja kehittämistä Suomen presidentin Koiviston kanssa, jotta Neuvostoliitto voi vaikuttaa häneen edullisesti…”, ohjekirje aloittaa.
Toisena kohtana todetaan, että ”presidentin, poliittisen puoluejohdon ja liike-elämän toimijoiden läheisyydessä olevien residentuuran operatiivisten mahdollisuuksien kautta vaikutetaan meille edullisesti Koivistoon ja hänen asemaansa konkreettisissa, Neuvostoliittoa koskevissa ulko- ja sisäpoliittisissa kysymyksissä ja estetään lännen vaikutusta Suomeen”. Operatiiviset mahdollisuudet tarkoittavat agentteja.
Huonoon valoon
Kolmannen kohdan mukaan ”tuetaan Koivistoa johdonmukaisesti hänen Neuvostoliiton intressejä ja ulkopoliittista linjaa koskevissa toimissaan osoittamalla hänelle poliittista ja moraalista tukea ja vahvistamalla hänen kiinnostustaan kyseiseen tukeen tavoitteena luoda suotuisammat edellytykset hänen uudelleenvalitsemisekseen toiselle presidenttikaudelle”.
Seuraavaksi kerrotaan kaksi mieluista poliitikkoa:
”Jatketaan näkyvän keskustalaisen, Suomen Pankin pääjohtaja (Ahti) Karjalaisen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluejohtajan, pääministeri (Kalevi) Sorsan poliittista ja moraalista tukemista toimijoina, joilla on huomattava vaikutus Neuvostoliiton ja Suomen välisiin suhteisiin, ja Koiviston mahdollisina vastaehdokkaina seuraavissa presidentinvaaleissa, mutta estetään kuitenkin, ettei Karjalainen tule liian itsevarmaksi ja itsenäiseksi meidän suhteemme”.
Viidentenä KGB toteaa, että ”pyritään säilyttämään hallituksessa edelleen vasemmistolaiskoalitio, johon myös kommunistit osallistuvat, jos se vain sopii ystäviemme intresseihin. Jos hallitus muodostetaan jollakin muulla kokoonpanolla, yritetään säilyttää meille ystävälliset voimat siellä enemmistössä ja liittää sen kokoonpanoon residentuuran operatiivisia yhteyksiä ja henkilöitä, jotka voivat käyttää poliittista luottamustaan meidän hyväksemme”.
KGB listaa myös, että ”jatketaan työtä, jonka tavoitteena on aiheuttaa hajaannusta porvarien leirissä, lisätä keskustapuolueiden ja Kokoomuksen välistä erimielisyyttä ulkopoliittisten kysymysten suhteen sekä eristetään ja kompromettoidaan taantumuksellisimpia äärioikeistolaisia poliittisia ryhmittymiä ja toimijoita maan keskeisissä puolueissa”.
Ystävien intressit
Tehtaankatu toteaa tukevansa ”SDP:n nykyistä puoluejohtaja Sorsaa, joka aktiivisesti ajaa meidän etuamme Suomen sosiaalidemokraattien ulkopolitiikassa ja edistää etujemme vaikutuksen vahvistumista Sosialistisessa Internationaalissa. Hillitään SDP:n johdon antikommunistisia toimia ja edistetään työläispuolueiden yhteistyötä ottamalla huomioon ystäviemme intressit”. Ystävät tarkoittavat Suomen kommunisteja.
”Jatketaan Kokoomuksen puolueen sisäisten prosessien valvomista tukemalla puoluejohtaja (Ilkka) Suomista ja hänen edustamaansa maltillista suuntausta, edistetään puolueen todellista uudelleensuuntautumista Suomen ja Venäjän välisten hyvien naapurisuhteiden kehittämiseksi ja heikennetään puolueen sisäisten länsimyönteisten toimijoiden vaikutusta. Koska on mahdollista, että Kokoomuksesta tulee hallituspuolue, ja jos se ei joudu oppositioon, pyritään siihen, että sitä edustaisi hallituksessa sen maltillinen ja Neuvostoliiton toimijoille uskollinen siipi”, KGB toteaa kokoomuksesta.
Keskustapuolueessa on yksi epäsuosiossa. Ohjeen mukaan jatketaan ”K-linjan edistysmielisen siiven tukemista, heikennetään puolueen sisällä sen oikean siiven vaikutusta, joka kannattaa eduskunnan puhemies (Johannes) Virolaista”.
”Edistetään puolueen vasemmistokeskustalaisen yhteistyön säilymistä ja estetään sen lähestymistä Kokoomukseen ja pienempiin oikeistolaisiin poliittisiin ryhmittymiin. Pidätellään Keskustapuoluetta Paasikiven–Kekkosen linjalla ja varmistetaan, että se pyrkii edelleenkin säilyttämään Suomen ja Neuvostoliiton väliset ystävyyssuhteet”.
Aktiivisia toimia
Toisessa ohjekirjeessään tai muistiossaan KGB:n residentuura luonnehtii ”aktiivisten toimien” merkitystä Suomessa. KGB:n kielenkäytössä termi tarkoitti kampanjointia tai jopa poliittista sodankäyntiä.
”Ensimmäisistä sodanjälkeisistä vuosista lähtien tiedustelukoneistoa on käytetty säännöllisesti keskeisten poliittisten toimien toteuttamiseksi, myönteisen vaikutuksen tekemiseksi maan poliittiseen johtoon, yksittäisiin puolueisiin ja organisaatioihin sekä kompromettoimiseen”, KGB toteaa. Sen mukaan tuossa vaiheessa porvarillisiakin puolueita voidaan jo käyttää aktiivisten toimien suorittamiseen.
”KGB:n residentuura on ottanut tämän prosessin valvontaansa ja tiedustelukoneiston kautta muuttanut sen kurssia edullisempaan suuntaan. Vaikutusvaltaisille piireille suunnatut vaikutuskeskustelut ovat suunnanneet maan kurssin neuvostoliittolaisen liennytyksen suuntaan ja sen kansainvälistä yhteistyötä koskevien periaatteiden mukaiseksi”, ohjekirje väittää.
”Joskus on ollut havaittavissa Suomen tiettyjen piirien ja toimijoiden – ETYKin neutraalien ja sitoutumattomien osallistujamaiden ryhmittymän puitteissa toimivien tahojen – keskuudessa kielteistä pyrkimystä saavuttaa oikeudellinen hyväksyntä neutraliteetilleen valmistautumalla samalla Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden pysyvään heikkenemiseen ja vieraantumiseen tavoitteena irrottautua vuonna 1948 solmitun sopimuksen velvollisuuksista ja laatia sopimus kokonaisuudessa uudelleen. Näiden muutosten tavoitteena on luoda maalle länsimyönteisempi suunta”.
”Kaiken tämän vuoksi aktiivisten toimien tarkoituksena on vaikuttaa likeisesti suomalaisiin Neuvostoliittoon kohdistuvien edullisten suhteiden varmistamiseksi. Jokaista aktiivista tointa onkin ollut valmistelemassa moni neuvostoliittolaisen tiedustelun kontakti”, ohjekirje toteaa.
Sillanrakentaja
KGB:n 1982 tekstin mukaan aktiiviset toimet Suomessa ovat mahdollisia, koska Suomi haluaa esiintyä sillanrakentajan roolissa.
”Suomen valtiollisessa koneistossa ja puolueissa on tiedustelun kautta onnistuttu levittämään tietoa, väärää tietoa tai kompromettoivaa tietoa ja tuhota joitakin keskeisen vastustajan toimia. On esimerkiksi onnistuttu muuttamaan presidentti Gerald Fordin puheen tekstiä kokouksessa viime hetkellä suotuisampaan suuntaan ja ratkaistu muutamia kiistanalaisia kysymyksiä”, ohjekirje väittää.
”Aktiiviset toimet ohjaavat suomalaisen sosiaalidemokratian johtajia muodostamaan uuden kansainvälisen roolin sosiaalidemokratiassa, sen panoksen liennytyksestä ja aseistariisunnasta. Suomalaisten kautta on pystytty toteuttamaan käänne kansainvälisessä sosiaalidemokratiassa rauhan, asevarustelun järjestämisen ja aseistariisunnan puolesta sekä muuttamaan suhtautumista kommunistiseen liikkeeseen. Helsingissä järjestettiin vuonna 1978 erityinen Sosialistisen Internationaalin aseistariisuntaa koskeva konferenssi, jota oli luomassa Sosialistisen Internationaalin aseistariisumiseen erikoistunut työryhmä. Tämä työryhmä on asemaltaan Neuvostoliittoa lähellä”, tekstissä todetaan.
”Käytännön työssä käytetään kaikkia Neuvostoliiton tiedustelun aktiivisten toimien keräämiä keinoja, muotoja ja menetelmiä. Tämän kaiken on mahdollistanut ainoastaan laajalle levinnyt tiedustelukoneisto ja luotettavat tiedusteluyhteydet valtiollisessa koneistossa, keskeisissä poliittisissa puolueissa, liike-elämän piireissä, nuorisojärjestöissä, ammattiliitoissa ja muissa yhteiskunnallisissa organisaatioissa”.
