Entisen RISI:n (Russian Institute for Strategic Research) tutkijan Aleksandr Sytinin mukaan ajatushautomosta ehdotetaan, että Venäjä korvaisi Valko-Venäjän presidentin Aleksandr Lukashenkon henkilöllä, joka olisi myönteisempi Moskovan ulkopoliittiselle linjalle.
Tämän jälkeen Venäjän tulisi aloittaa toimet Venäjän rajojen palauttamiseksi sellaisiksi kuin ne olivat ennen vuotta 1914. Tuolloin Suomi oli vielä osa Venäjää.
Asiasta kertoo Euraasian politiikan asiantuntija Paul Goble ulkopoliittisten trendien tutkimiseen keskittyvän vaikutusvaltaisen amerikkalaisen Jamestown-säätiön sivustolla julkaistussa artikkelissaan.
Goble viittaa Sytinin Facebook-kirjoitukseen sekä Nr2–, Regnum–, ja Belaruspartisan-sivustoilla julkaistuihin kirjoituksiin.
Sytin kertoo RISI:n uskovan, että Venäjä voi hankkiutua Lukashenkosta eroon luomalla vahvan Venäjä-mielisen liikkeen Valko-Venäjän sisälle.
Sytinin mukaan RISI:ssä ollaan vahvasti sitä mieltä, etteivät entiset neuvostovaltiot ole täysivaltaisia kansainvälisen yhteisön jäseniä, vaan pikemminkin ”seurausta vuosien 1917 ja 1991 venäläisistä katastrofeista”.
Entisten Neuvostoliiton maiden katsotaan siellä kuuluvan edelleen Venäjän vaikutuspiiriin.
RISI:n mukaan Venäjän ydinasearsenaali ja luonnonvarat takaavat sille myös ikuisesti paikan suurvaltana ja Yhdysvaltojen aseman haastajana maailmanjärjestyksessä.
RISI on varsin lähellä Kremliä. Ajatushautomo toimi ensin Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n yhteydessä. Vuonna 2009 se siirrettiin presidentinkanslian alaisuuteen. Sitä johtaa entinen SVR-kenraali Leonid Reshetnikov.
Paul Goblen mukaan RISI:n väitetysti ajama ulkopoliittinen linja voi kuulostaa jyrkältä, mutta sitä ei kannata jättää huomioimatta.
Hänen mukaansa presidentti Vladimir Putin kuuntelee entisenä tiedustelu-upseerina mielellään SVR-taustaisen ajatushautomon ehdotuksia. Lisäksi ajatukset jonkinlaisen Suur-Venäjän luomisesta ovat tiettävästi presidentin mieleen.
Goble huomauttaa myös, että Venäjän johto on seurannut RISI:n ja Reshetnikovin suosituksia tarkasti Ukrainassa.
”Ajatushautomon ilmeinen vaikutusvalta näissä päätöksissä viittaa siihen, että sillä on vaikutusvaltaa Venäjän johdossa”, Goble kirjoittaa.
