Olemme tulleet väistämättömän eteen ja yhteiskunta odottaa päätöksiä, joilla voimme tervehdyttää rakenteitamme. On kyse sitten eläkeiästä, kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta tai rakenteellisen työttömyyden alentamisesta – asioita ei voi enää lykätä.
Yhteiskunnan rakenteiden jämähtäneisyys heijastuu työmarkkinoilla ja erityisesti kilpailukyvyssämme. Kilpailukykymme on kymmenen viime vuoden aikana heikentynyt merkittävästi ja markkinaosuutemme on kaventunut. Samaan aikaan meihin monessakin suhteessa vertailukelpoiset Ruotsi ja Saksa ovat kyenneet lisäämään vientiään tekemällä uudistuksia, joilla on voitu pitää huolta tehokkaista työmarkkinoista.
Potentiaalia meiltä löytyy ja monet asiat kuten koulutustaso ja panostuksemme innovaatiotoimintaan ovat olleet erittäin mallikkaita. Jäykkyys ja joustamattomuus ovat meillä rakenteissa, joiden osalta on ikään kuin odotettu oikeaa hetkeä tai sitä, että muuta vaihtoehtoa ei enää ole.
Viimeaikaiset mielipidetiedustelut ja syksyn toriparlamenttien terveiset kertovat, että hetki on koittanut ja odotukset väistämättömien päätösten aikaansaamiseksi ovat kohonneet suuremmiksi kuin muutosvastarinta. Iso kuva on tullut merkitykselliseksi ja sekin on nähty, että lohtukarkit eivät tässä tilanteessa ole pitkään tilannetta helpottaneet. Nyt kysytään vastuullisuutta ja rohkeutta päätösten tekoon. Budjettiriihen osana hyväksytty rakennepaketti on vahva osoitus siitä, että tahtoa löytyy.
Erityisesti yhteiskunnan kasautuneet velvoitteet ja rakenteiden jähmeys tuntuvat kunnissa. Monin paikoin verotus on jo hilattu tappiin ja helpot ratkaisut, sekä vähän vaikeammatkin, palveluiden keskittämisestä ja palveluverkon karsimisesta on tehty. Valtion suunnasta tapahtunut suitsien kiristäminen on osaltaan lisännyt epävarmuutta kuntatalouteen ja painetta rakenteiden uudistamiseen. Kuntataloudessa arvioidaan olevan 2 miljardia rakenteellinen alijäämä, josta puolet olisi tarkoitus hoitaa kuntien tehtäviä ja velvoitteita purkamalla. Tehtävien ja velvoitteiden purkaminen on välttämätöntä, sillä ilman sitä vaarantuu kuntien mahdollisuus turvata peruspalvelut.
Kuntasektorille raskain kustannuserä tulee sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista. Tästä syystä rakennepaketissa sovittiin valmisteltavaksi julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden budjettikehysjärjestelmä. Kryptisyydessään kyse on siitä, että jatkossa myös sote-sektorille voidaan asettaa konkreettisia säästötavoitteita ja menorajoitteita. Järjestelmä on tarkoitus luoda tarkasti ja harkitusti hyvin nopealla aikataululla ja valmista on määrä olla jo lokakuun lopussa.
Toinen suunta, jossa tarvitaan ripeästi päätöksiä, on työelämä. Eläkeuudistus on parhaillaan neuvottelussa, mutta muutosta tarvitaan myös työurien alkupäähän. Kaikki kynnykset työelämään siirtymisen ja työn vastaanottamisen suhteen on saatava pois. Tavoitteenamme on pidentää työuria puoli vuotta alkupäästä sekä vähentää rakenteellista työttömyyttä prosentilla. Näiden toteutuminen tarkoittaa väistämättä myös joidenkin etuuksien heikentymisiä, eli niitä ikäviä päätöksiä. Nämä ovat vaikeita asioita, sillä on erittäin hankalaa sopia sellaisista rakenteellisista ratkaisuista, joissa jokin taho ei menettäisi. Nyt on kuitenkin tärkeää tehdä tarvittavat uudistukset, koska vain silloin meillä on kaikki edellytykset hoitaa asiat niin, että Suomi pärjää.
Vaikuttaa siltä, että muutosvalmiutta suomalaisilta siis löytyy, mutta onko päätösvalmius samalla tasolla? Poliittisina päättäjinä meidän on nyt unohdettava pikkupolitikointi ja tartuttava härkää sarvista. Se kuuluisa joku, jonka pitäisi tehdä jotain, ei voi nyt piiloutua tikkareiden taakse odottamaan galupeja.
Outi Mäkelä on kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.
