Marsin ylempi kaasukehä saattaakin muistuttaa Maan ilmakehää enemmän kuin tähän asti on luultu.
Tutkijat osoittivat, että Marsin ylempi kaasukehä hehkuu sinisenä riippuen auringon aktiivisuudesta. Valoilmiöt ovat paljain silmin nähtävissä voimakkaiden auringonpurkausten jälkeen.
Tulos saatiin aikaan numeeristen simulaatioiden ja revontulisimulaattorina toimivan Planeterella-laboratoriokokeen avulla.
– Tutkimus osoittaa, että revontulien voimakkain väri on syvänsininen. Myös vihreää ja punaista väriä esiintyy, kuten Maassa. Mars-planeetan punaisella maaperällä kävelevä astronautti voisi ylöspäin katsoessaan nähdä hehkuvan yötaivaan paljain silmin, tutkija Cyril Simon Wedlund Aalto-yliopiston radiotieteen- ja tekniikan laitokselta kertoo tiedotteessaan.
Marsin revontulet havaittiin ensi kertaa vuonna 2005 Euroopan avaruusjärjestö ESA:n Mars Express-satelliitissa olleen kuvauslaitteen avulla. Nyt tehty ennuste perustuu Planeterrella-simulaattorilla tehtyyn laboratoriokokeeseen ja Grenoblen planetologian ja astrofysiikan instituutin sekä NASA:n kehittämään teoreettiseen ja numeeriseen malliin.
– Planeterrella-koe tehtiin Ranskassa. Korvasimme laitteen harvan kaasun Marsin kaasukehän yleisimmällä ainesosalla eli hiilidioksidilla. Tässä Marsin ylempää kaasukehää muistuttavassa tyhjiössä luotiin sähköpurkaus, joka johti magneettikentän rakennetta mukailevan sinisen hehkun muodostumiseen, Simon Wedlund kertoo kokeesta.
Revontulien on havaittu muodostuvan Marsissa samaan tapaan kuin Maassa. Revontulia muodostuu, kun auringosta peräisin olevat sähköisesti varautuneet hiukkaset syöksyvät paikallisten magneettikenttien kenttäviivoja pitkin alas ja kohtaavat planeetan kaasukehän, jossa ne törmäilevät sen atomeihin ja molekyyleihin.
Maassa revontulet ovat happiatomeista johtuen pääasiassa vihreitä ja punaisia tai violetinsinisiä johtuen ionisoituneista typpimolekyyleistä.
Planeterrella-simulaattoreita on käytössä 17 kappaletta eri puolilla maailmaa. Pohjoismaiden ensimmäinen planeterrella-simulaattoria rakennetaan Aalto-yliopistossa, ja sillä tehdään ensimmäiset kokeet loppuvuodesta.
Tutkimus on julkaistu johtavassa planetologia-alan julkaisussa Planetary and Space Sciencessa.
