– Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean johtopäätökset tukevat hyvin näitä tavoitteita ja muodostavat hyvän pohjan tulevan hallituksen energiapolitiikan ohjelmaksi, Jan Vapaavuori sanoo Audiomedian haastattelussa.
Elinkeinoministeri ei näe muutostarpeita suomalaisen energiapolitiikan suurissa linjoissa, mutta Vapaavuoren mukaan on aktiivisesti varmistettava, että Suomessa tehdään energiapolitiikkaa näiden linjausten mukaisesti.
– EU-komission esitys energia- ja ilmastopolitiikasta vuoteen 2030 painottaa nimenomaan kasvua ja työllisyyttä samalla, kun siirrytään kohti hiilineutraalia energiatulevaisuutta. Vapaavuori muistuttaa, että päästökauppa ja ilmastotavoitteet eivät yksinään ohjaa riittävästi energiapolitiikkaa.
– Päästökauppa ohjaa vain päästöjen vähentämistä, mutta ei toimitusvarmuuden turvaamista kaikissa olosuhteissa ja yhteiskunnan kilpailukyvyn tukemista. Ne on tehtävä kansallisen energiapolitiikan keinoin, muistuttaa Vapaavuori.
Ilmastotavoitteiden saavuttamisen sähkön- ja lämmöntuotannossa pitäisi Vapaavuoren mielestä perustua mahdollisimman pitkälti päästökauppaan ja markkinaehtoisuuteen, jotta tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Omavaraisuus edellyttää uusia investointeja
Kilpailukyvyn kannalta Vapaavuori pitää keskeisenä tavoitteena turvata vakaa ja kohtuuhintainen sähkön ja energian tuotanto.
– Tavoitteena on vakaa ja kohtuuhintainen kehitys, ei niinkään mahdollisimman halpa hinta lyhyellä aikavälillä. Parhaiten tätä tavoitettava kohtuuhintaisuudesta edistää mahdollisimman markkinaehtoinen toiminta, mitä myös Eurooppa-neuvoston 2030-linjaukset ja yhdentyvät energian sisämarkkinat tukevat aiempaa paremmin, hän sanoo.
Sähkön tuotantokapasiteetin riittävyyttä Vapaavuori pitää hyvin tiukkana aina Olkiluoto 3:n valmistumiseen asti, minkä jälkeenkin on tarvetta uudelle kotimaiselle tuotannolle.
– Teollisuuspäästödirektiivi merkinnee, että osa hiilivoimaloista poistuu markkinoilta viimeistään 2020-luvun alkupuolella. Fennovoiman ydinvoimalan valmistuminen helpottaa tilannetta, mutta Loviisan voimalaitosten sulkeminen ja lisääntyvä sähkön kysyntä kuitenkin palauttavat vahvan riippuvuuden tuontisähköstä vuoden 2030 jälkeen, arvioi Vapaavuori.
Suomen tuleekin Vapaavuoren mielestä huolehtia edellytyksistä investoida yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kapasiteettiin.
– Tulevan hallituksen on arvioitava ydinvoiman lisäkapasiteetin tarve. Tällä hetkellä ydinvoima on kustannusrakenteensa puolesta se energiatuotantomuoto, jolla voidaan tuottaa sähköä pitkällä käyttöajalla ympärivuotiseen tarpeeseen, muistuttaa Vapaavuori.
– Kun Suomen tavoitteena on parantaa sähköntuotannon omavaraisuutta, sähkönkulutuksen kasvu ja ikääntyvän voimalaitoskapasiteetin korvaaminen edellyttävät investointeja uusiin voimalaitoksiin, hän sanoo.
Vapaavuoren mukaan energiaomavaraisuutemme voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien jopa 80 prosenttiin.
– Uusiutuvat energialähteet hyödyntävät pääasiassa kotimaisia resursseja ja ydinvoimakin parantaa energian huoltovarmuutta sekä kotimaisuusastetta kansainvälisen käytännön mukaan laskettuna, hän muistuttaa.
Riippuvuutta tuonnista Venäjältä Vapaavuori ei pidä Suomelle kohtuuttomana ongelmana, mutta hänen mielestään on tärkeää, että tuontia korvaavia kotimaisia energiavaihtoehtoja ja niiden kilpailukykyä lisätään.
