– Suomen kielen osaaminen, maan kansalaisuus, sosiaaliset suhteet ja välittömän asuinympäristön tunteminen antavat nuorille mahdollisuuden kokea Suomen kodikseen, toteaa aiheesta väittelevä Mari Toivanen, joka on tutkinut kurdinuorten identiteettiä.
Tutkimuksen valossa suomalaisuus näyttäytyy hänen mukaansa pitkälti poissulkevana kategoriana.
– Kurdinuoret kokevat sen edellyttävän tietynlaista ulkonäköä, syntymistä Suomen rajojen sisäpuolella ja suomalaisen perhetaustan omaamista. Heidän suomalaisuutensa tulee haastetuksi erityisesti fyysisiin piirteisiin pohjautuen, Toivanen sanoo.
Toisaalta tutkimukseen osallistuneet nuoret kykenevät jossain määrin itse haastamaan suomalaisuuden rajat ja antamaan sille uusia merkityksiä.
– He puhuvat suomea äidinkielenään, he ovat kasvaneet ja käyneet koulunsa pääosin Suomessa, ja monella on Suomen kansalaisuus. Näitä piirteitä käytetään myös strategisesti hyväksi tilanteissa, joissa halutaan erottautua vähemmän aikaa Suomessa asuneista maahanmuuttajista, Toivanen toteaa väitöstiedotteessaan.
– Tietynlaiset fyysiset piirteet liitetään kuitenkin keskeisenä osana suomalaisuuteen ja siihen, kuka pystyy haastamatta väittämään olevansa suomalainen, hän jatkaa.
Vähän tutkimustietoa identiteetin kokemisesta
Ensimmäisen polven maahanmuuttajat ja maahanmuuttajille syntyneiden lapset muodostavat noin viiden prosentin osuuden Suomen väestöstä. 1990-luvulta lähtien kasvanut maahanmuutto on selkeästi sukupolvittunutta: 20–30-vuotiaiden ikäluokassa joka kymmenes on maahanmuuttajataustainen nuori aikuinen.
Suomeen 1990-luvulla saapuneiden ja maassa aikuiseksi kasvaneiden nuorten käsityksistä kuulumisesta, identiteeteistä ja siitä, miten he ymmärtävät kodin, tiedetään kuitenkin vähän.
Maahanmuuttotutkijat ovat esittäneet, että lapsena maahan muuttaneiden identiteetti muovautuu pitkälti suhteessa heidän kasvuajan kokemuksiinsa vastaanottavassa yhteiskunnassa sekä niihin ehtoihin, joita kuuluminen kansalliseen enemmistöön edellyttää.
– Tämän on nähty vaikuttavan siihen, missä määrin vastaanottaneessa yhteiskunnassa aikuiseksi kasvaneet nuoret identifioivat itsensä osaksi valtaväestöä, Toivanen sanoo.
Koti Suomessa, kotimaa Kurdistanissa
Iranista, Irakista ja Turkista lähtöisin oleva kurdikielinen väestönosa muodostaa kuudenneksi suurimman vieraskielisen ryhmän Suomessa.
Tutkimukseen osallistuneet nuoret identifioivat itsensä vahvasti kurdeiksi.
– Tämä ei sinällään ole yllättävää. He ovat syntyneet Kurdistanin alueella, jossa asuu edelleen sukulaisia ja perheenjäseniä. Tämän lisäksi usea heistä on myös vieraillut alueella sieltä lähtönsä jälkeen ja on aktiivisesti mukana Suomessa toimivissa kurdiyhdistyksissä. Äidinkielenään nuoret puhuvat kurdia. Näistä elementeistä syntyy halu olla mukana kurdialueiden kehittämisessä, vaikkakin ”etänä”. Sen sijaan pysyvää paluumuuttoa harkitsee ainoastaan harva tutkimukseen osallistuneista, Toivanen kertoo.
Nuoret tekevät mielenkiintoisen jaon kodin ja kotimaan välillä. Edellinen viittaa Kurdistaniin, jossa ovat kunkin juuret ja perhetausta, ja jonka toivotaan itsenäistyvän lähitulevaisuudessa.
– Siinä missä Kurdistan muodostaa nostalgisen kuulumisen kohteen, kodin nähdään kuitenkin sijaitsevan Suomessa, toteaa Toivanen.
Väitöskirjan tuloksia, jotka valottavat maahanmuuttajataustaisen sukupolven käsityksiä suomalaisuudesta, voidaan tulkita laajemmassa mittakaavassa.
– Niiden kautta voidaan pohtia, miten käsitykset kansallisesta identiteetistä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat rakentuneet sekä miten ne ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan väestöpohjan monimuotoistumisen seurauksena, Toivanen sanoo.
FM Mari Toivasen väitöskirja Negotiating home and belonging – Young Kurds in Finland tarkastetaan perjantaina 22. elokuuta Turun yliopistossa.
