Kaljuus ja vanhuuskin kelpaavat taudiksi

Kaksituhattaluvun alussa medikalisaatio nousi lääketieteellisten lehtien vakioteemaksi. Yhteistä kaikelle medikalisaatiolle on se, että jostain normaaliin elämään kuuluvasta ilmiöstä, jota ei aiemmin ole pidetty tautina, aletaan puhua kuin taudista.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ensin ilmiön ääripäitä aletaan kutsua ”poikkeamiksi”. Näiden poikkeamien yleisyyttä ja ”taudinkulkua” aletaan tutkia, ja niistä aletaan puhua lääketieteen kielellä. Seuraavaksi niille aletaan hakea hoitokeinoja, lääkkeitä ja terapioita.

Joskus järjestys menee käänteisesti: ensin on kehitetty lääke vaivoihin, jotka eivät kuitenkaan liity mihinkään sairauteen. Jotta lääkkeelle saadaan myyntilupa, tarvitaan diagnoosi, ja diagnoosin luomiseen tarvitaan tauti.

Miestyyppinen kaljuuntuminen kuuluu monien miesten elämänkaareen. Siihen heitä altistavat heidän sukupuolensa ja monilla myös perimä.

Kaljuus ei ole varsinainen terveysongelma siinä mielessä, että se ei aiheuta kuolemaa tai sairastelua (tosin kaljuus voi ennakoida sydänsairauksia). Kaljuus kyllä voi aiheuttaa joillekin mielipahaa, jopa siinä määrin, että se voi haitata hyvinvointia.

Kaljuuntuminen luokitellaan erilaisilla internetin terveyssivustoilla sairauksien joukkoon, ja sillä on myös diagnoosikoodi ICD-10-tautijärjestelmässä.

Wikipediassa hakusanan ’kalju’ kohdalla lukee: ”Miestyypin kaljuuntuminen on yleisin hiustenlähtösairauksien muoto”.

Hoitokeinoksi tähän ”sairauteen” on tarjolla miessukuhormoneja vähentäviä lääkeaineita, joita täytyy käyttää jatkuvasti, jos haluaa kaljuuntumisen hidastuvan. Mieshormonien alentamisella taas voi olla muita ikäviä sivuvaikutuksia.

Sairauden oireet tulee ottaa vakavasti, ja ne pitää tutkia, mutta terveiden ihmisten ylidiagnosointi on turhaa lääketiedettä, josta ei kukaan hyödy, vaan pikemminkin kärsii.

Onpa vanhuuden lihasheikkouttakin tai hoitotyössä paljon käytettyä vanhuuden hauraus-raihnaus-oireyhtymää ehdotettu lääketieteelliseksi diagnoosiksi, joka tulee liittää kansainväliseen tautiluokitukseen.

Jos olemmekin välttyneet diagnooseilta siihen mennessä, tätä emme voi ohittaa. Jos elämme riittävän pitkään, sairastumme kaikki lopulta vanhuuteen.

Otteet kirjasta Iris Pasternack: Tautitehdas. Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? Atena 2015. 197 sivua. Kustantajan hinta 31 euroa.

Lue myös:

Kolme miljardia euroa hukkaan ylidiagnostiikalla

Potilaspäiväkirja: Lääkärissäkäyntejä kymmeniä, laboratoriokokeita vielä enemmän

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)