Veronmaksu ei ole yksinkertaista. Se voi olla ylivoimaisen vaikeata – eikä veroviranomaisten toiminta välttämättä helpota asiaa.
Päinvastoin virkamiesten toiminta voi ajaa kunnollisiakin kansalaisia harmaan talouden piiriin – täysin kummankin tahdon vastaisesti.
Tällaiseen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.
Veroviranomaisilta on lupa odottaa ratkaisukeskeisyyttä ja riittävän käytännöllistä opastusta verovelvollisille, niin että nämä suoriutuvat vailla kohtuuttomia ponnistuksia velvoitteistaan. Maksuhalukkaiden on voitava helposti maksaa veronsa.
Veron maksaminen on mitä ilmeisimmin tehty meillä aivan liian vaikeaksi, jotta tavalliset ihmiset siitä kunnialla suoriutuisivat. Vikaa pitää etsiä lähinnä säädöksistä ja virkamiehistä eikä maksuhaluisista veronmaksajista.
Kafkamaisia ulottuvuuksia sisältyy erääseen varsin arkipäiväiseen tapaukseen, joita esiintyy Suomessa kymmenin tuhansin ellei sadoin tuhansin – joka vuosi.
Kansalainen KH teetti paikallisella kirvesmiehellä taloonsa terassin. Työn valmistuttua kirvesmies antoi KH:lle laskelman, joka piti sisällään tiedon palkasta, verosta, sosiaaliturvamaksusta, työttömyysvakuutuksesta jne.
KH syötti tiedot verottajan palkka.fi -ohjelmaan ja KH sai lähes samat tiedot kuin kirvesmies oli antanut.
Ongelmaksi tuli se, että KH ei pystynyt selvittämään, miten keisarille kuuluvat maksut pitää maksaa ja minne. Hän yritti tutkia internetiä, mutta ei tullut siitä hullua hurskaammaksi. Maksuhalua oli, mutta maksaminen on tehty jopa internetiä sujuvasti käyttävälle tavalliselle ihmiselle ylivoimaiseksi.
KH kääntyi neuvokkaasti Verohallituksen pääjohtajan puoleen ja kysyi neuvoa. Vastaus tuli puolen tunnin sisällä, kun joku johtava veroasiantuntija soitti. Puhelu oli niin monimutkainen ja tekninen, että verovelvollinen ei käsittänyt sitä, joten hän pyysi kirjallisia ohjeita. Niitä hänen pitikin sitten pyytää useamman kerran – ja odottaa sähköpostia yli kaksi viikkoa. Saamistaan ohjeista KH ei edelleenkään saa selvää, eikä niiden perusteella ymmärrä miten tulee menetellä.
Johtava veroasiantuntija SV:n lähettämässä sähköpostissa on 231 sanaa ja se sisältää viisi linkkiä verottajan internetsivuille. Jos-sana esiintyy tekstissä kolmesti. Tekstissä on sellaisia sanoja kuten ’palkasta annettava vuosi-ilmoitus’, ’eläkevakuutusmaksu’, ’kausiveroilmoitus’, ’henkilökohtainen verotiliviite’, joiden on yleisen elämänkokemuksen perusteella syytä olettaa olevan tavalliselle kuolevaisille täyttä hepreaa.
Mahdollinen lukija on hyvä ja lausuu ääneen, mitä nämä termit tarkoittavat. Eikö onnistu? MOT.
Minäkään en ymmärrä johtavan veroasiantuntijan ohjeet luettuani, miten KH:n tulee menetellä. Vaikutelmaksi jää, että ohje on pikemminkin harhaanjohtajan kuin auttamishaluisen johtavan virkamiehen teksti.
Tilanne on siis se, että veronmaksuhaluinen kansalainen haluaa tietää, paljonko hänen pitää maksaa ja mille tileille maksut tulee kohdentaa ja mitä viitenumeroita käyttäen.
Neuvontavelvollisuuden omaava virkamies kirjoittaa vastaukseksi likimain käsittämätöntä suomea. Käytännöllinen ongelma saa kohtuuttomat mittasuhteet.
Veroasiantuntijan puolustukseksi on todettava, että hän kyllä kertoi ennakonpidätyksen suuruuden ja antoi muutaman vaihtoehtoisen pankkitilin numeron. Maksamiseen KH tarvitsisi kuitenkin henkilökohtaisen verotiliviitteen, jota tietosuojasyistä virkailija ei mielestään voi kertoa sähköpostissa, vaan antoi puhelinnumeron ja kehotti soittamaan verotilin palvelunumeroon ja pyytämällä virkailijaa kertomaan verotiliviitteen puhelimitse.
KH uskoo ikäänsä vedoten, että kyseessä on hänen osaltaan viimeinen työ, joten hän katsoo rekisteröitymisen tarpeettomaksi.
Virkamiesten pitäisi neuvontatilanteessa aina miettiä, mikä olisi käytännöllinen ratkaisu asiakkaan ongelmaan. Ja esittää ohjeet sellaisella kielellä, jonka kansalainen vaivatta ymmärtää.
Miksi asiantuntija ei yksinkertaisesti vain vastannut: Maksakaa x euroa tilille y käyttäen viitenumeroa z.
Viisi sanaa olisi ratkaissut kaikki ongelmat. Verovelvollinen olisi suoriutunut kunnialla velvoitteistaan ja kruunu saanut omansa. Virkamiehellekin olisi vielä jäänyt 226 sanaa käytettäväksi johonkin mielekkääseen viestintään.
Jos tämän kokoluokan pulmaa ei voida ratkaista tällä suoraviivaisella menetelmällä, järjestelmässä on korjausta vaativa valuvika.
Verojen maksamisen pitää olla helppoa. Nyt se ei ole.
Ei ihme, että harmaa talous kukoistaa.
Kirjoittaja Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.
