Suomen tataarien seurakunnan kokoushuoneistossa on kunniapaikalla marsalkka Mannerheimin muotokuva. Toisella seinällä poseeraa ihailtu tataarirunoilija Abdulla Tukay.
Seuran teeilloissa herkutellaan tataarien perinneruoilla, mutta haastatteluhetkellä on tarjolla Suomen kansallisrunoilijan mukaan nimettyjä runebergintorttuja.
– Meille on kautta vuosikymmenten ollut hyvin tärkeää elää sopusoinnussa ja noudattaa suomalaisen yhteiskunnan arvoja – omia juuriamme kuitenkaan unohtamatta, seuran puheenjohtaja Tarik Kafiatulla sanoo.
Hänen johtamansa Finlyandiye Türkleri Birligi ry (FTB) pyrkii toiminnallaan vaalimaan Suomen tataarien kieltä ja rikasta kulttuuriperintöä.
Integraatio ja omaleimaisuus
Eikö pienen vähemmistöryhmän ole vaikeaa mukautua vallitseviin normeihin ja samaan aikaan pitää kiinni omista perinteistään ja islaminuskostaan?
– Tataareja on kohdeltu Suomessa hyvin. Koulutus, työllisyys ja työn tekeminen ovat meille merkittäviä arvoja, ja niiden toteuttamiseen Suomi on antanut mahdollisuuden. Ei ole sellaisia asioita, joissa meidän elämäntapamme olisi ristiriidassa yhteiskunnan normien kanssa, Kafiatulla sanoo.
Opiskelumyönteisyyttä kuvastaa, että kulttuuriseuran edustajat käyvät onnittelemassa jokaista tuoretta tataaritaustaista ylioppilasta. Nykyisin jo yli puolet Suomen tataareista hakeutuu Kafiatullan mukaan akateemiselle uralle.
Kun ensimmäiset maahan muuttaneet sukupolvet keskittyivät pitkälti tekstiili- ja turkiskauppaan, nyt tataareissa on muun muassa eri alojen yksityisyrittäjiä, lakimiehiä, insinöörejä, lääkäreitä ja rahoitusalan asiantuntijoita. Heidän työllisyysasteensa on Kafiatullan mukaan korkea. Eteenpäin pyrkiminen ja uutteruus ovat kantaneet hedelmää. Hänellä itsellään on kaupallinen koulutus, ja hän toimi Stockmann-konsernin eri tehtävissä ennen eläkkeelle jäämistään.
Kokoushuoneiston seinällä on Mannerheim-muotokuvan lisäksi kymmenen talvi- ja jatkosodassa kaatuneen tataarin valokuvat sekä graniittinen Pro Patria -kunniataulu, johon heidän nimensä on hakattu kultakirjaimin.
– Totta kai me olemme halunneet puolustaa tätä maata, synnyinmaatamme. Miespuolisille Suomen tataareille asepalveluksen suorittaminen on edelleen itsestään selvä asia, Kafiatulla sanoo.
Tataarien keskinäinen vuorovaikutus on vireää sekä koko yhteisön tasolla että sukujen ja perheiden piirissä. Kodeissa puhutaan edelleen tataarin kieltä ja katetaan pöytään perinteisiä ruokalajeja, vaikkapa suosittuja pärämäts-lihapiiraita. Perheet kyläilevät usein toistensa luona, vaikka spontaanit vierailut ovat käyneet harvinaisemmiksi siinä missä valtaväestölläkin.
– Perheillä on korvaamaton rooli kulttuuri-identiteettimme säilyttäjinä ja sen eteenpäin siirtäjinä, Kafiatulla sanoo.
Kanssakäymisen foorumi
Kulttuuriseura FTB ei ole Suomen tataareille pelkkä yhdistys, vaan eräänlainen perheen ja suvun jatke, jonka toimintaan useimmat yhteisön jäsenet tavalla tai toisella osallistuvat. Seuran säännölliset teeillat kokoavat yhteen eri sukupolvet. Näihin tilaisuuksiin osallistuu yleensä parisensataa tataariyhteisön jäsentä, joista monet tuovat mukanaan itse valmistettuja perinneherkkuja yhteisesti maisteltaviksi. Myös hengenravintoa on aina tarjolla.
– Meillä on erinomaisia laulajia, ja myös orkesteri saadaan kyllä kasaan. Kansanlaulut ja runot kertovat usein rakkaudesta, muistoista ja Tatarstanista, kaukaisesta kotiseudusta, Kafiatulla kertoo.
Vapaaseen seurusteluun painottuvien teeiltojen lisäksi järjestetäänkin konsertteja, joihin on toisinaan saatu myös nimekkäitä vierailevia artisteja Tatarstanista. Viime vuonna FTB:n kulttuuritoiminta huipentui Kazanin teatterin näytäntöön seuran juhlasalissa Helsingin Fredrikinkadulla.
Monen tataarin side kulttuuriseuraan on syntynyt jo lapsuusvuosina, esimerkiksi leikkien ja laulujen myötä lauantaisin järjestettävässä päiväkerhossa tai äidinkielentunneilla seuran oman opettajan johdolla. Kesäaikaan lapset voivat viettää aikaa yhteisillä leireillä Träskullan maisemissa, ja kerran vuodessa järjestetään suuret lastenjuhlat.
– Monipuolistuva vapaa-ajan tarjonta on toki heijastunut meidänkin toimintaamme. Varsinkin nuoret ovat alttiita internetille ja monille muille houkutuksille, Kafiatulla sanoo.
Hän kuitenkin kiittelee myös nuorison osallistumista seuran toimintaan. Moni on mukana myös tataarien omassa urheilukerhossa Yolduzissa, jossa lajien kirjo ulottuu nykyisin jalkapallosta golfiin. Nuorten sitoutumista yhteiseen kulttuuritraditioon osoittaa, että useimmat heistä valitsevat aviopuolison tataarien keskuudesta. Kafiatulla kertoo mieluisia morsiamia ja sulhasia löytyneen paitsi kotimaasta, myös esimerkiksi Kazanin, Moskovan, Turkin ja Yhdysvaltojen tataariyhteisöjen piireistä.
Moskeija Fredrikinkadulla
Useimmat Suomen tataareista kuuluvat Suomen Islam-seurakuntaan, jolla on moskeijansa kulttuuriseuran kiinteistössä Fredrikinkadulla. He edustavat maltillista islamin tulkintaa, joka myös ulkoisilta muodoiltaan niveltyy luontevasti osaksi elämää Suomessa. Tataarien suhde joihinkin uudempiin, toisenlaista islam-suhdetta edustaviin maahanmuuttajaryhmiin on säilynyt kohteliaan etäisenä.
– Arvostamme heitä, eikä meillä ole syytä sotkeutua heidän valintoihinsa, Kafiatulla toteaa lyhyesti.
Kulttuurinsa olennaisista elementeistä Suomen tataarit eivät vuosikymmenten saatossa ole joutuneet Kafiatullan mukaan luopumaan, vaan kaikki on säilynyt ja elänyt ajassa.
Hän kertoilee tataarien menneistä vaiheista sekä elämästä nyky-Suomessa avoimesti ja mielellään. Keskustelussa korostuu kaikenlaisten ristiriitojen välttäminen, pyrkimys harmoniaan.
– Olemme kiitollisia siitä, että meillä on ollut kaikki niin hyvin. Olemme eläneet täällä suomalaisina Suomen kainalossa ja saaneet säilyttää oman kulttuurimme, uskontomme ja äidinkielemme. Mitä sen parempaa voisimme vaatia, Kafiatulla kiteyttää.
Kirjoittaja: HEIKKI HAKALA
