Varman toimitusjohtaja Risto Murto uskoo, että euroalueen ja Suomen ongelmat kyetään ratkaisemaan, mutta poliittisen järjestelmän kykenemättömyys tehdä päätöksiä kummastuttaa häntä.
– Kansalaiset ottavat uudistukset rauhallisina vastaan. Miksi on samanaikaisesti niin vaikeaa poliittisesti tehdä päätöksiä? Murto kysyy.
Hän huomauttaa, että kansalaisten keskuudesta ei kuulunut minkäänlaista protestia, kun työmarkkinajärjestöt pääsivät sopuun eläkeiän nostamisesta.
Edellisen pankkikriisin aikana poliittinen järjestelmä teki paljon ikäviä päätöksiä, mutta Murton sanojen mukaan ”siihen aikaan Milanossa näki yhden viikonlopun aikana enemmän mielenilmauksia kuin Suomessa koko kriisin aikana”.
Sen sijaan nyt hallitus ei tunnu kykenevän tekemään ratkaisuja keskeisistä rakenteellisista uudistuksista. Tärkeimpänä Murto mainitsee sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen.
– Se vaikuttaa välillisesti, koska se tulee ratkaisemaan, kuinka tehokkaasti olemme organisoineet julkisen sektorin isoimman palikan ja sitä kautta määrittää meidän verorasituksen, Murto sanoo.
Hälytyskello puuttuu
Poliittisten päätösten tekeminen on vaikeutunut kaikkialla länsimaissa, kun populistiset liikkeet sekä oikealta että vasemmalta ovat haastaneet perinteiset puolueet. Murto pitää kuitenkin yllättävänä, kuinka hyvin Euroopan kriisimaissa poliittinen järjestelmä kesti finanssikriisin. Sen sijaan hän pelkää, että kasvukriisi voi jatkua vielä pitkään ja johtaa poliittisten umpisolmujen pahenemiseen.
– Yksi elementti on se, että korkojen ja valuutan kautta kriisiytymistä ei ole nyt tapahtumassa, Murto huomauttaa.
Vanhassa maailmassa, kuten Suomen 90-luvun laman aikana, korkojen nousu pakotti viime kädessä päätöksentekoon. Nyt euroalueen yhteinen valuutta pitää huolen siitä, että korkohälytyskello ei enää soi. Euroalueen finanssikriisi ratkaistiin yhteisvastuuta lisäämällä: markkinat vakuuttuivat siitä, että velat hoidetaan lopulta yhdessä.
Finanssiasiat näyttäisivät nyt olevan kohtuullisen kunnossa. Eurooppalaispankkien stressitestit olivat Murton mielestä jopa lievä helpotus.
Sen sijaan euroalueen pankkien ongelmat tulevat hitaan luottokannan ja talouden kasvun kautta, jos ovat tullakseen. Pankit eivät voi hyvin, kun talous voi huonosti. Lainaa on kyllä tarjolla, mutta yritykset eivät ole valmiita ottamaan sitä. Auttaako tällaisessa tilanteessa keskuspankin entistä löysempi rahapolitiikkakaan?
– Olen jonkin verran pessimistinen, onko enää rahapolitiikalla tehoa, Murto sanoo.
Kilpajuoksu pohjalle
Murto on kauppatieteiden tohtori. Hän on toiminut aikoinaan tutkijana muun muassa Etlassa ja Suomen Pankissa. Ennen siirtymistään Varmaan hän oli varainhoitoyhtiö Opstockin toimitusjohtaja.
Murto huomauttaa, että euroalueen tilanteessa on kaikki keynesiläisestä taloustieteestä tutun niin sanotun likviditeettiansan piirteet. Rahapolitiikka on tehotonta, inflaatio on nollassa, talous ei kasva, mutta työttömyys kasvaa. Japani on kärsinyt kyseisestä kasvuttomuuden taudista jo 20 vuotta.
Murton mielestä euroalueen tilanne on Japania pahempi, koska euroalue ei kykene tekemään koko aluetta koskevia talouspoliittisia päätöksiä.
– Se on täysin koordinoimaton tilanne ja isossa kuvassa erittäin suuri ongelma.
Likviditeettiansassa ainoa keino päästä pois tuhoisan tasapainon tilanteesta olisi elvyttää. Sen sijaan euromaiden finanssipolitiikka on edelleen kiristävää. Samaan aikaan valtiot pyrkivät parantamaan kilpailukykyään suhteessa toisiinsa sisäisen devalvaation avulla, niin että reaalipalkkataso laskee.
– Vaarana on kilpailevat disinflaatiot, ja se on tuhoisa tie. Se tuhoaa kotimaisen kysynnän, ja se tilanne meillä on jo nyt, Murto sanoo.
Ulospäin euroalue on jo ylijäämäinen. Se tarkoittaa, että valuuttakin pysyy ulospäin kohtuullisen vahvana.
Ongelman ratkaisu olisi se, että ylijäämäisin maa, Saksa, taipuisi elvytykseen. Murton mielestä elvytys pitäisi tehdä koordinoidusti koko euroalueen tasolla niissä maissa, joissa siihen suinkin on mahdollisuuksia.
– Jollain tavalla pitäisi saada iso sopimus aikaiseksi, jossa keskuspankki sitoutuisi edelleen elvyttämään rahapoliittisesti kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Lähinnä Saksasta löytyvä finanssipoliittinen pelivara käytettäisiin elvytykseen. Sitten euromaat sitoutuisivat jonkinlaisiin rakennepoliittisiin uudistuksiin.
Kriisi tarvitaan
Looginen lopputulema olisi, että euroalueen yhteistä koordinaatiota edelleen lisättäisiin. Tämä olisi tosiasiallisesti jälleen yksi askel kohti syvenevää integraatiota.
Kuten eurokriisin aikaankin, ratkaisevat päätökset tehtäneen vasta siinä vaiheessa, kun kasvukriisi ajautuu poliittiseksi kriisiksi.
– Tietäen poliittiset rajoitteet, jotka tässä tilanteessa on, niin tämän kriisin täytynee edelleen syventyä ennen kuin seuraava loikka integraatiossa tapahtuu, Murto sanoo.
Murton puhe kulkee aina synkän nykytilanteen kautta siihen mahdollisuuksien maailmaan, jossa ratkaisut lopulta tehdään, kun on pakko.
– Suomi on ollut kansakunta, joka on pärjännyt sadan viime vuoden aikana, vaikka kaikki ei ole aina mennyt kuin Strömsössä.
– Onko suomalaisissa instituutioissa tapahtunut jotain sellaista, että me emme enää olisi voittajien joukossa? Minulla on taipumusta optimismiin, eli vastaukseni on ei.
