Kokoomus edistäisi työperäistä maahanmuuttoa luopumalla ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnasta. Saatavuusharkinta tarkoittaa käytännössä sitä, että työnantajan on ETA-alueen ulkopuolelta rekrytoidessaan pystyttävä osoittamaan, ettei vastaavaa kotimaista työvoimaa ole tarjolla.
Ryhmäjohtaja Arto Satosen mielestä nykylainsäädäntö aiheuttaa monenmoista byrokratiaa ja hankaloittaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten yritysten mahdollisuuksia rekrytoida avainhenkilöitään. Viimekätinen päätösvalta on alueen TE-toimistoilla.
– Jokin aika sitten iso ravintolaketju halusi aasialaisen keittiön osaajia, mutta heillä oli vaikeuksia rekrytoida työvoimaa, koska tässä vedottiin saatavuusharkintaan ja siihen, että suomalaisiakin kokkeja on työttöminä. Viime kädessä siis TE-toimisto harkitsee, minkä tasoinen aasialainen kokki tarvitaan, Satonen kummastelee.
Kokoomus esittää ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista strategisessa hallitusohjelmassaan. Isoista puolueista myös keskusta esittää vastaavaa muutosta omassa vaaliohjelmassaan. EU-maiden sisällä työvoiman liikkuvuus on jo nykyisellään vapaata.
Venäläisosaaja joutui lähtemään
Satosen mukaan saatavuusharkinta on aiheuttanut ongelmia sesonkialoilla, kuten marjan- ja vihannesten viljelyssä. Saatavuusharkinta vie jo prosessina viikkoja ja voi olla, ettei oletettua kotimaista työvoimaa lopulta saadakaan.
– Voi olla, että kasvukausi on ehtinyt jo mennä merkittävästi ohi, ennen kuin saadaan työvoimaa. Vihannesala on yksi, jolta on tullut tällaista palautetta, Satonen kertoo.
TE-toimistot voivat nykylainkin puitteissa päättää tarveharkinnasta luopumisesta aloilla, joissa on selkeä työvoimapula. Käytännöt ja tulkinnat tästä kuitenkin vaihtelevat.
Satonen kertoo esimerkin myös pohjanmaalaisesta huonekalufirmasta, joka joutui luopumaan liukuhihnalla työskentelevästä venäläistyöntekijästään.
– Hän toimi lisäksi tulkkina ja hänellä oli omia asiakaskontaktejaan Venäjälle. Kun hänelle haettiin uutta työlupaa, sitä ei saatavuusharkinnan perustella kuitenkaan myönnetty, koska hänen työnsä oli pääosin kuitenkin tätä liukuhihnatyötä, johon on olemassa suomalaistakin työvoimaa. Samalla tämä firma menetti kuitenkin äärimmäisen tärkeän Venäjä-kontaktinsa, kertoo Satonen.
Imeekö Ruotsi osaajat?
Ruotsissa saatavuusharkintaa on ryhdytty purkamaan. Satonen pelkää, että maahanmuuttajataustaisia osaajia valuukin seuraavaksi Ruotsiin.
– Intialainen ICT-yrittäjä voi perustaa yrityksensä Ruotsiin, tuoda Intiasta mukanaan kolme avainkaveriaan sekä rekrytoida päälle ruotsalaisia. Suomessa hän voi kyllä perustaa yrityksen, mutta ei voi rekrytoida avainhenkilöstöään Intiasta, kuten vaikkapa diplomi-insinoöörejä tai ekonomeja, jos vastaavia on meillä työttöminä, Satonen huomauttaa.
Satonen ei usko, että tarveharkinnan poistaminen vaikeuttaisi suomalaisten työlllistymistä tai johtaisi halpatyövoiman rekrytointiin. Hän korostaa, että kaiken lähtökohtana on samanlaisten työehtojen noudattaminen. Satosen mukaan tähän liittyvään valvontaan on viime vuosina myös panostettu.
Satonen uskoo lisäksi, että lähtökohtaisesti työnantajat haluavat palkata suomalaista työvoimaa, jos sellaista on saatavilla:
– Eivät sairaanhoitopiirit tai kuntayhtymät palkkaisi filippiiniläisiä sairaanhoitajia, jos suomalaista työvoimaa olisi riittävästi tarjolla.
Lue myös: Keskustakin luopuisi työvoiman saatavuusharkinnasta – tarpeetonta ja turhaa byrokratiaa
