Saksan lieventyvä kanta eurokriisin hoidossa asettaa liittokansleri Angela Merkelin puolueen kovien sisäpoliittisten paineiden eteen.
Saksan hallituskoalitio on irtaantumassa tiukasta talouskuripolitiikasta Etelä-Euroopan kriisimaiden kohdalla ja suunnittelee niille saksalaista erityisapuohjelmaa maan kehityspankin (KfW) avustuksella. Saksa saattaa olla pian valmis myöntämään suoraa taloudellista tukea kriisimaille ja sisällyttämään uusia takauksia valtion budjettiin.
Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble (CDU) lähetti elinkeinoministeri Philipp Röslerille (FDP) toukokuun lopulla kirjeen, jossa hän ehdotti hallituskumppaneiden yhteistyötä.
Kirjeessään Schäuble kertoo olevansa sitä mieltä, että Saksan pitäisi tarjota Etelä-Euroopan kriisimaille bilateraalista apua. Hän uskoo tämän johtavan tulevaisuudessa tehokkaampaan tukeen, joka vaikuttaa talousongelmiin nopeammin. Saksa voisi lisäksi lieventää talousapuun liittyviä ehtoja kriisimaiden kohdalla.
Muutos on suuri Saksalle, joka on vaatinut tähän mennessä talouksien tasapainottamista ja rakenteellisia muutoksia eurokriisin hoidossa. Maan kantana on ollut, että ainoastaan tällä tavalla kriisimaat saavuttavat jälleen sijoittajien luottamuksen markkinoilla.
Vaikka Saksa on selvästi lieventämässä linjaansa, se ei kuitenkaan aio luopua kokonaan sopeutustoimiin perustuvasta kannastaan. Hallitus on johdonmukaisesti pitänyt kiinni sopeuttamislinjastaan, ja lievennyksiä on myönnetty vasta siinä vaiheessa, kun mikään muu ei enää auta. Niin nytkin. Tätä on osattu myös odottaa jo pidemmän aikaa.
Liittokansleri Angela Merkelin (CDU) ja Schäublen kasvusuunnitelma suuntautuu nimenomaan kriisimaiden yrityssektoreille, ei hallituksille. Kyseessä ei ole tulonsiirtoelin kriisimaille. Saksan valtion omistamalla kehityspankilla (KfW) on keskeinen rooli tässä suunnitelmassa.
Esimerkiksi espanjalaisyritykset eivät tällä hetkellä saa kohtuulliskorkoisia lainoja maan pankeilta. Lainojen korot ovat erittäin korkealla. Saksan valtion omistama kehityspankki pystyy kuitenkin myöntämään lainoja lähes samalla korkotasolla kuin valtio. Suunnitelman mukaan Kehityspankki voisi tällä tavalla tukea kituvaa Espanjan taloutta myöntämällä liittovaltion takaamia lainoja kriisimaiden kehityspankeille.
Tällä tavalla Saksan hallitus myöntäisi omistamansa kehityspankin avulla luotto-ohjelmia suoraan EU:n kriisimaiden yrityksille. Tämä olisi järkevää, ja se hyödyttäisi euromaiden taloutta sekä elinkeinoelämää.
Sisäpoliittiset riskit
Merkel pelaa kovaa sisäpoliittista peliä suunnittelemalla edellä kuvatun kaltaista erityisapuohjelmaa syksyn parlamenttivaalien alla. Sekä Merkelin henkilökohtainen suosio että hänen johtamansa CDU-puolueen kannatus ovat pysyneet korkealla.
CDU:n kannatuksen kasvulle löytyy useita eri syitä. Suurin syy on varmasti puolueen johtajan lanseeraama tiukka politiikka eurokriisin hoitamisessa. Politiikan mukaan euroalueen kriisimaita pitää tukea, mutta tuen on oltava tiukan ehdollista.
Merkel antaa vastustajilleen tilaisuuden röykyttää puoluetta lieventämällä linjaansa eurokriisin hoidossa. Varsinkin Merkelin europolitiikkaa kritisoivat konservatiivit, Vaalivaihtoehto 2013 -ryhmä (Alternative für Deutschland 2013), tulevat varmasti syyttämään kansleria lepsuilusta taloudellisten tukien kohdalla ja lisärahan pumppaamisesta konkurssin partaalla keikkuvien kriisimaiden hallituksille. Konservatiivit pyrkivät todennäköisesti kääntämään suunnitteilla olevan erityisapuohjelman päälaelleen erilaisin populistisin ulostuloin.
Toistaiseksi konservatiivien kannatus ei ole ollut järisyttävän suuri, ja Merkelin luotsaama CDU on edelleen suurin. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua nopeasti, jos kristillisdemokraattien kannattajat päättävät hypätä tiukemman kannan eurokriisiin omaavaan leiriin. Tämä saattaisi aiheuttaa suuriakin ongelmia Merkelille tulevissa vaaleissa.
Tällä hetkellä todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona pidetään CDU:n ja SPD:n muodostamaa suurta koalitiota. SPD on edelleen selvästi toiseksi suurin puolue, vaikka sen kannatus onkin laskenut. Vihreät ovat nostaneet kannatustaan, mutta ovat selvästi CDU:n ja SPD:n alapuolella. Linke jää vihreiden taakse, mutta on selvästi ylittämässä äänikynnyksen. FDP:n ja Vaalivaihtoehto 2013 -ryhmän kannatus riittää hädin tuskin parlamenttiin vaaditun viiden prosentin äänikynnyksen yli.
CDU:n haastajina esiintyvät sekä vasemmistopuolueet että Vaalivaihtoehto 2013 -ryhmä.
Merkel ja Schäuble pyrkivät pitämään euroalueen kasassa ja näyttämään inhimilliset kasvonsa linjamuutoksellaan. Taktiikan onnistuessa euro pelastuu ja CDU jatkaa Saksan johdossa. Vaarana on kuitenkin äänestäjäkato ja löysän rahapolitiikan paluu saksalaiseen talouspolitiikkaan vaalien jälkeen.
