Osoitteessa Hietalahdenranta 15 Ankan korttelissa elää tyytyväistä väkeä. Vuonna 1904 valmistunut talo kohosi aikanaan keskelle ei-mitään: ympärillä oli laitakaupungille tyypillistä rakennuskantaa, telakka- ja satama-aluetta. Asuinrakennus on nähnyt kaupungin kasvun, sodat ja monenlaiset mullistukset. Naapurustoa on revitty ja rakennettu hyvässä ja pahassa.
Silti vanha jugendlinna on pysynyt pystyssä ja kokenut kaikenlaista. Vahinko, ettei historiikin kirjoittaja Suna Vuori kyennyt löytämään täydellisiä asukasluetteloita koko talon historian ajalta. Silti hänellä on kerrottavanaan värikkäitä tarinoita talon yhtä värikkäistä asukeista.
Rakennuksen suunnitellut arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman ja Wasastjerna oli vakiintuneen tavan mukaan osakkaana itse hankkeessa 20 prosentin osuudella.
Talo oli varustettu kaasuhelloilla sekä kuumavesijärjestelmällä kellarista keittiöihin ja kylpyhuoneisiin (”milloin tahansa 60-70 -asteista vettä”). Lämmitys perustui yhteensä 125 kakluuniin. Hissi valmistui 1924, B-rapun maisemahissi sisäpihalle vasta 2022. Hissien saanti vanhoihin taloihin on aina kokenut vastarintaa byrokratiassa.
Kokoelma persoonia
Uudenaikaisuus houkutteli ”malliasuintaloon” professoreita, korkeita virkamiehiä, erilaisia päälliköitä, konsuleita ja lääkäreitä, yritysjohtajia myös. B- ja C-portaissa asusti autonkuljettajia, posti- ja pankkivirkailijoita, siivoojia ja opettajia, taiteilijoita ja talonmies.
Ensimmäisten joukossa taloon muutti valtioneuvos Lorenz Lindelöf: kahdeksan huonetta ja merinäköala. Oli vakuutusyhtiö Kalevan toimitusjohtaja Uno Kurtén ja viulutaiteilija Sulo Hurstinen, joka esitti Jean Sibeliuksen viulukonserton ensimmäisenä suomalaisena.
Hurstinen meni naimisiin Lindelöfin Thyra-tyttären kanssa. Hurstisten tyttärestä Irmasta tuli pianisti, joka esiintyi isänsä kanssa. Naapurit kestivät hyvin alituisen musisoinnin – kiitos sen aikaisten paksujen seinien.
Yksi Suna Vuoren tavoittamista kertojista on satavuotiaaksi elänyt Tuulikki Orelma. Hän ehti kuvata asujaimistoa ja talon lämmintä yhteishenkeä. Jännittävääkin tapahtui, kun Kuuban suurlähetystön saunan kiuas oli unohdettu päälle. Palo pilasi myös naapurihuoneistoja.
Hauska yksityiskohta oli parivaljakko toimittaja Arno ”Loka” Laitinen ja Kaarlo Isokallio, jotka pitivät toimistoaan taloyhtiön vuokralaisina. Kuuluisaksi tulivat heidän järjestämänsä naisten kutsut, johon kutsuttiin tunnettuja naisia, idean Loka sai, kun Laitisen oma vaimo lähti ulkomaanmatkalle.
Asunnot vastaan toimistot
Hetkellisesti asukkaat kokivat talonsa yhtiömuodon olevan vaarassa, kun yrittäjät alkoivat haalia asuintalon osake-enemmistöä haltuunsa. Oltiin jo uhan alla, kun 49 prosenttia yhtiöstä oli toimiston pitäjien hallussa. Onneksi rooli asuintalona vei voiton.
Yhteishenki oli elintärkeä turvaamaan asunto-osakeyhtiömuodon. Toimistotiloilla ulkopuoliset, lyhytnäköiset ja pikavoittoja tavoittelevat vaarantavat tunnelman ja halun kunnossapitoon. Omistaja-asukkaat ovat paras turva.
Stalinin pommit ja Helsingin purkuinto
Tuhoisin päivä Hietalahden alueella koettiin, kun 30.11.1939 alkoi talvisota. Neuvostoliiton pommikoneet suuntasivat kohti Helsinkiä. Kauppahalli sai osumia. Pahimman tuhon kohtasi Teknillinen korkeakoulu. Viisi vuotta myöhemmin rakennus tuhoutui uudelleen Josif Stalinin terroripommituksissa. Hietalahdenranta 15 selvisi kuin ihmeen kautta.
Enemmän kuin sota, Helsingin perinteistä rakennuskantaa on verottanut oma hillitön kasvu- ja ”uudistamis”-vimma. Hietalahdenranta 15 naapuritalon, uusrenessanssirakennuksen tilalle valmistui vuonna 1957 toimistotalo Yhtyneille Kuvalehdille – mielikuvitukseton laatikko. Kolmen vuosikymmenen kuluttua se joutui osto- ja myyntitoimien kohteeksi, kunnes nyt siitä kehitetään tuottoisampaa asuintaloa.
Kenties vanhan uusrenessanssinaapurin purkamiseen käytettiin perusteeksi hotelli Kämpin 1960-luvun tuhoamisen perusteita, jotka eivät silloin eivätkä tänäänkään vakuuta. Tuomion pasuunaa töräytteli arkkitehti Erkki Rautiala, jonka mukaan ajalta 1850-1920 peräisin olevia rakennuksia kutsutaan tyylijäljittelykaudeksi, vähätellen. KOP yritti saada luvan tuhota Kämp, jonka ulkokuori onneksi pelastettiin.
Helsinki tuhoaa merellisyytensä
Talostaan ylpeät Hietalahdenranta 15:ssa ovat huolissaan. Helsingin pakkomielteinen paisuttaminen on saanut heidät tekemään lempeämpiä ehdotuksia. Talon asukas ja Pro Hietalahti -liikkeessä mukana oleva Ritva Pykäläinen-Syrjänen vakuuttaa, ettei asukkailla ole alueen kehittämistä vastaan, mutta:
”… Sen pitäisi kehittyä asumisen ehdoilla eli viihtyisämmäksi eikä tuhoamalla ainutlaatuista, kulttuurihistoriallista maisemaa, kuten telakkaa tai sataman ympäristöä. Pidän tällaisia suunnitelmia perustuslain vastaisina”.
Julkisen vallan on turvattava kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kyse on muun muassa Hietalahden altaan uhasta jäädä massiivisen rakentamisen alle.
Merkillisen yksinoikeuden siihen on saanut suunnittelutoimisto HGR, joka toteuttaa kaupungin punavihreän sanelemaa pakkokasvua (lautakunnissa aina yhden äänen enemmistöllä). Näin, vaikka valtaosa asukkaista vastustaa, heidän vaihtoehtojaan ei lainkaan kuunnella. Tällä hetkellä valtaa pitävällä blokilla ei ole halua kuunnella eikä sovitella.
Suna Vuori: Hietalahden jugendlinna. SKS Kirjat 2024.
