Venäjä saattaa testata Natoa Baltiassa lähivuosina, uskoo tutkija Franz-Stefan Gady.

– Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet ovat ennallaan: Naton tuhoaminen ja Euroopan unionin merkittävä heikentäminen. Tämä ei ole muuttunut mihinkään, IISS-ajatushautomon asiantuntija Gady sanoo.

Hän ruotii Baltian turvallisuustilannetta Liettuan yleisradio LRT:n pitkässä haastattelussa.

– Osaan kuvitella useita skenaarioita, joissa Venäjä voisi testata puolustusliittoa Baltiassa ja tuhota sen, jos liitto ei reagoisi ja jos se olisi valmis uhraamaan Baltian, koska se ei haluaisi lähteä sotaan Venäjää vastaan, Gady toteaa.

– On tärkeä muistaa, ettei Naton 5. artikla toimi automaattisesti, jos Nato-maahan hyökätään. Se ei siis välttämättä merkitse, että muiden maiden on tultava apuun. Tämä [auttaminen] on toki hyvin todennäköistä, mutta ei taattua, hän jatkaa.

Mikäli Nato ei pystyisi puolustamaan Baltiaa, olisi kyse valtavasta kolauksesta koko puolustusliiton uskottavuudelle. Tähän Moskova Franz-Stefan Gadyn mukaan myös pyrkisi mahdollisilla sotatoimilla Baltiassa. Ajatuksena ei olisi niinkään vallata alueita vaan heikentää puolustusliittoa.

Gady viittaa tuoreeseen kirjaansa Sodan paluu (Die Rückkehr des Krieges, Quadrant 2024) ja tarjoaa hiuksia nostattavan esimerkin siitä, miltä Venäjän operaatio Baltiassa voisi todellisuudessa näyttää. Hän kutsuu sitä ”Vilnan skenaarioksi”.

Siinä Venäjä iskisi yllättäen suoraan Liettuan pääkaupunkiin 40 000 – 50 000 sotilaalla ja ottaisi sen ”panttivangiksi”. Vilnan nopean kaappauksen jälkeen Natolle esitettäisiin uhkavaatimus.

– ”Jos teette vastahyökkäyksen, käytämme taktisia ydinaseita. Haluatteko ottaa riskin sodasta Vilnan ja pienen Liettuan osan takia?”, Gady avaa venäläistä ajattelua.

– Jos vastaus on ”ei”, on [Vladimir] Putin jo voittanut, koska tämä veisi uskottavuuden koko Natolta, hän jatkaa.

Tutkija luonnehtii strategiaa ”de-eskalaation hakemiseksi eskalaatiolla”. Vastaavia tilannekuvia on pyöritelty vuosikausia lännessä niin akateemisissa piireissä kuin puolustushallintojen sotapeleissäkin. Perusidea on aina suurin piirtein sama. Venäjä tekee jonkinlaisen yllätysiskun ja nostaa sitten panoksia käyttämällä rajatusti ydinasetta tai ainakin uhkaamalla sellaisella. Skenaarioissa ajatuksena on pakottaa etenkin amerikkalaiset miettimään, kannattaako ydinsodan riskiä ottaa verrattain pienen eurooppalaisen kahakan takia.

Venäjä-asiantuntijoiden parissa on kuitenkin erimielisyyttä siitä, kuuluuko tällainen doktriini todella Venäjän sotasuunnitelmiin niin tiivisti kuin jotkut länsimaissa uskovat. Esimerkiksi amerikkalaisissa sotapeleissä on myös saavutettu erikoisia ja yllättäviä tuloksia vastaavissa tilanteissa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Franz-Stefan Gadyn mukaan Vilnan skenaarion kaltainen tilanne on mahdollinen erityisesti sen jälkeen, kun Ukrainan sodan ”korkean intensiteetin vaihe” on ohi ja Venäjä on päässyt rakentamaan asevoimiaan siihen kuntoon, että niistä on uuteen sotaan. Hän puhuu 5-8 vuodesta.

– Jos Nato ei sijoita lisää joukkoja Liettuaan ja jos Liettua ei kiihdytä asevoimiensa vahvistamista ja itärajansa puolustusta, voi edessä olla tilanne, jossa Vilna valloitettaisiin 72 tunnissa, Gady arvioi.

Hän huomauttaa, että Ukrainan Kiovan puolustuksenkin tosin oletettiin aikanaan kaatuvan vuorokaudessa.

– En siis ole ennustaja, mutta tällainen mahdollisuus on olemassa, jos [Venäjän] operaatiot ovat hyvin valmisteltuja.

Gadyn skenaariossa Venäjä siirtäisi ohjus- ja ilmapuolustusjärjestelmiään Vilnan valloitusta suojaavaksi ”sateenvarjoksi”. Nato-maiden joukkojen ensimmäisestä vastahyökkäyksestä tulisi hänen mukaansa erittäin verinen. Tilanne pahenisi entisestään, jos Liettuassa kuvitteellisessa sotatilanteessa valmiiksi oleva saksalainen prikaati ja muut Nato-joukot yllätettäisiin. Moskova ehtisi vahvistaa asemiaan ja tuoda alueelle lisää reservejä ennen kuin Nato saisi rivinsä suoriksi.

Venäjällä voisi tutkijan mukaan olla etulyöntiasema, jos sen joukot pääsisivät nopeasti asettumaan asemiin ja jos ne pystyisivät muodostamaan vastustajalta kiistetyn alueen (anti-access/area denial tai A2/AD zone). Käsitteellä tarkoitetaan kykyä estää etäältä vastustajan pääsyä ja toimintaa tietyllä alueella. Tavallisesti viitataan päällekkäisten pitkän kantaman sensori- ja asejärjestelmien muodostamiin ”kupliin”. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Venäjän tällaisia kykyjä on liioiteltu lännessä.

– Tämä pakottaisi Naton lähtemään vastahyökkäykseen. Olemme nähneet Ukrainassa, että Venäjä pystyy sopeutumaan ja pystyttämään puolustuskerroksia nopeasti. He ovat vahvoja puolustuksessa eikä Naton joukoilla ole pahemmin kokemusta tällaisten monikerroksisten puolustusten läpäisemisestä.

Franz-Stefan Gady myöntää, että vaikka Nato voisi hyvinkin saada ainakin tilapäisesti ilmaherruuden tällaisessa tilanteessa, ei sekään ole taattua, kun Venäjän ilmapuolustuskyvyt otetaan huomioon.

LUE MYÖS:
Sotilastiedustelu: Kun Ukrainan sota loppuu, Venäjä katsoo kohti meitä