Yhdysvaltain ja Ukrainan johdon kerrotaan olleen erimielisiä siitä, kuinka kesäkuussa aloitettu vastahyökkäys olisi pitänyt toteuttaa.
Washington Post -lehden mukaan Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin tapasi upseereiden kanssa Ukrainan johtoa Brysselissä ja etäyhteyksien välityksellä 15. kesäkuuta.
Austin ihmetteli, mikseivät ukrainalaisjoukot käyttäneet länsimaiden toimittamaa miinanraivauskalustoa laajemman mekanisoidun hyökkäyksen toteuttamiseksi. Ministeri kysyi, miksi eteneviä joukkoja ei suojattu savuverhoilla. Laajoista puolustusasemista huolimatta Venäjän asevoimien tilanne oli osin haavoittuvainen.
Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov painotti Ukrainan sotilasjohdon tekevän lopulta tärkeimmät päätökset. Hän myönsi, että hyökkäyskolonnat olivat kärsineet tappioita Venäjän taisteluhelikopterien ja tykistön tulituksessa. Taivas oli täynnä räjähdelennokkeja.
Ilman ilmatukea ainoa vaihtoehto oli tulittaa venäläisjoukkojen asemia tykistöllä ja toteuttaa rynnäköt jalkaväellä, joka tuotiin lähelle kohdetta panssariajoneuvoilla. Tiheät miinakentät tekivät liikkeistä vaikeita.
Vastahyökkäyksen tulokset jäivät lopulta vähäisiksi. Päähyökkäyssuunnassa Zaporizzjan alueella ukrainalaiset pääsivät noin 15 kilometriä eteenpäin. Venäjä on aloittanut syksyn mittaan omia laajoja hyökkäyksiään eri puolilla itäistä rintamaa.
Yhdysvaltain sotilasjohto suositteli hyökkäyksen aloittamista jo huhtikuussa, sillä venäläisjoukot vahvistivat jatkuvasti puolustuslinjojaan. Ukrainan johto arvioi, etteivät joukot olleet tuolloin vielä valmiita.
Länsimaissa tehtyjen simulaatioiden perusteella laajamittainen mekanisoitu hyökkäys olisi voinut murtaa Venäjän linjat, jolloin Asovanmeren rannikko olisi saavutettu 60–90 päivässä. Ukrainan johto valitsi lopulta kolme eri kohtaa hyökkäyksen toteuttamiseen.
Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö arvioi operaation onnistumismahdollisuudet noin 50 prosenttiin. Huolta herättivät Venäjän puolustuslinjat, joita oli valmisteltu koko talven ja kevään ajan.
