Kautta aikojen ovat nuoret tehneet hanttihommia. On ollut lastenhoitoa ja lehtien jakamista. Vähän vanhempana on menty Norjaan perkaamaan kalaa, jotta saadaan rahat Aasian reppureissuun. Tulevaisuus edessä ja maailma avoinna.
Nyt lukuisat ruotsalaisnuoret kyselevät avoimesti netissä josko löytyisi nopean rahan keikkaa. Satatuhatta kruunua maksetaan murhasta ja puolet vähemmän kranaatin heittämisestä.
Pienempään huumekuriirihommaan voi päästä mukaan kunhan on vain ajokortti ja asenne kunnossa. Esimerkiksi näin: “tyttö 21 vee etsii töitä. Mitä vaan.” Tai “17-vuotias kundi Halmstadista haluaa keikkaa.”
Tanskassa palkkiot ovat moninkertaiset Ruotsiin verrattuna. Se houkuttelee niitäkin, joilla ei ole aiempaa kokemusta väkivaltarikoksista. Nyt voisi ajatella, että kyseessä ovat niin sanonut ongelmanuoret, poliisin tutut ja takapenkin kingit, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Osalle kyseessä lienee jonkinlainen seikkailunhalu, toisille akuutti rahapula. Jengeille velattomat ja rikosrekisteriä omaamattomat nuoret, etenkin naiset, ovat erityisen suosittuja sillä he eivät ole poliisin tarkkailun alla.
Stefan Sintéus joka johtaa Ruotsin poliisin kansallista operaatiota organisoitua rikollisuutta vastaan, on hyvin tietoinen rekrytoinnista. Aiemmin keikat ilmoitettiin salassa. Nyt ne ovat täysin saatavilla niille, joilla on älypuhelin tai tietokone nettiyhteydellä – eli toisin sanoen aivan kaikille.
Tietenkään poliisi ei katso tätä sivusta kädet taskuissa. Keinot ovat kuitenkin vähissä kun rikoksen tilaaja on toisessa maassa.
Ruotsin poliisilla ei myöskään ole vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisiin sosiaalisen median alustoihin ja yrityksiin. Se on kuin karnevaalien lyö myyrää-peli jossa koloista pulpahtaa aina vain uusia myyriä vaikka kuinka nuijisi.
Nyt rikoksia ei enää tehdä vain Ruotsissa vaan Juutinrauman tuolla puolen. Tanskan poliisi ja poliitikot ovat heränneet siihen todellisuuteen että Ruotsista tulee keskenkasvuisia palkkasotureita. Jonkinlainen tjuvheder eli varkaan kunnia tanskalaisilla rikollisilla vielä on, sillä he eivät palkkaa omia tulevaisuuden toivojaan. Mitäpä suotta kun Ruotsista löytyy halukkaita vaikka pilmin pimein.
Rajat ylittävä rikollisuus Tanskan ja Ruotsin välillä ei ole mitään uutta. 90-luvun liivijengien harjoittama rikollisuus löi laineensa Ruotsiin ampumisien ja räjähdysten merkeissä eikä järjestäytynyt rikollisuus muutenkaan tunne kansallisia rajoja. Uutta on kuitenkin todella nuorten, jopa lasten, palkkaaminen arkkivihollisen eliminoimiseen.
Tilanne on äärimmäinen ja siihen ovat puuttuneet molemmat hallituksetkin. Ruotsin oikeusministeri Gunnar Strömmer vieraili viime viikolla Tanskassa ja keskusteli Tanskan oikeusministeri Peter Hummelgaardin sekä molempien maiden poliisiylijohdon kanssa akuuteista toimenpiteistä. Viime perjantaina Ruotsin poliisi tiedotti että FRIGG eli erityisoperaatio jengirikollisuuden nujertamiseksi, sulautetaan osaksi normaalia toimintaa. Poliisin mukaan projekti joka alkoi viime marraskuussa on ollut tehokas. Käytettyjä keinoja ja opittuja malleja tullaan soveltamaan jatkossakin. Nyt ei todellakaan diskuteerata vaan toimitaan, ja silti mikään ei tunnu riittävän.
Stefan Sintéuksen mukaan olisi tärkeää vaikuttaa pehmeillä keinoilla jo varhaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä noin viisitoista nuorta ruotsalaista istuu Tanskassa tutkintavankeudessa. Monella heistä ei ole aiempaa taustaa vakavan rikollisuuden parissa, mutta sen sijaan monia heistä yhdistää huostaanotot, kouluongelmat ja irtolaisuus johon olisi voitu, ja pitänyt, puuttua jo paljon aiemmin.
Viime syyskuussa Ruotsi järkyttyi 13-vuotiaan Milon kohtalosta. Milo oli murhattu teloituksenomaisesti ja hento ruumis jätetty metsäsuolle. Iltapäivälehtien kuvissa hymyili suloinen poika. Tapaus tuntui uskomattomalta, mutta emmehän me sivulliset tiedä kaikkea. Ehkä perheessä oli suljettujen ovien takana isoja ongelmia jotka saivat Milon ajautumaan vääriin porukoihin.
Kesäkuun lopussa Milon vanhemmat antoivat Dagens Nyheterille pitkän ja rehellisen haastattelun. He halusivat varoittaa muita vanhempia. Milo oli vuosien yritysten jälkeen alulle saatu rakkauslapsi joka jäi vanhempiensa ainokaiseksi. He erosivat sittemmin, mutta kasvattivat poikansa yhdessä. Milolla oli kavereita eikä alueella ollut merkittäviä ongelmia. Kesällä 2023 hän ajautui vääriin porukoihin vain muutamassa viikossa. Tämä koitui hänen turmiokseen. Vanhempien mukaan Milo oli kypsyydeltään 11-vuotiaan tasolla johtuen ADHD-diagnoosista. Heidän mukaansa hän ei mitenkään ollut voinut ymmärtää tekojensa seurauksia, olipa sitten kyse veloista tai väärien ihmisten varpaille astumisesta. Tämä siitä huolimatta, ettei hän ollut kasvanut pumpulissa vaan kotona oli keskusteltu jengirikollisuuden vaaroista.
Ehkei diagnoosilla ollut merkitystä. Ei silläkään, että Milo oli alkanut kuunnella gangstaräpiä ja puheeseen ilmestyi jengislangia, josta äiti heti huomautti. Milo oli julman manipuloinnin uhri sodassa, jossa mikään ei ole pyhää. Hän olisi voinut olla kenen tahansa meistä lapsi.
Vuosi sitten Ruotsin kansa havahtui siihen, että jengisodassa siirryttiin käyttämään lapsia palkkamurhaajina. Mitkään vanhat säännöt eivät enää pitäneet ja paatuneetkin rikolliset olivat järkyttyneitä. Sama brutaali herääminen on edessä nyt myös Tanskassa. Vaikka maassa on harjoitettu kovan linjan kriminaalipolitiikkaa jo pitkään, ovat keinot vähissä kun nuoret joilla ei ole rikosrekisteriä ilmestyvät kuin tyhjästä suorittamaan raakoja rikoksia. Jengeille he ovat vain nimettömiä välineitä. Nuorten vanhemmille, sukulaisille ja koulutovereille rakkaita, joita parhaimmassa tapauksessa mennään tapaamaan nuorisovankilaan.
Pahimmillaan he elävät Milon tavoin vain muistoissa.
